John Hustonin (1906–1987) esikoisohjaus on kovassa maineessa, sekä syystä että osin aiheetta. Sen tärkein meriitti on ollut toimia kahden keskeisen amerikkalaisen elokuvauran ponnahduslautana: debytoivan ohjaajan, joka pitkin 30-lukua oli tehnyt Warnerille käsikirjoituksia ja saanut nähdä, miten kaltoin Hollywood kohteli skenaristien taidetta, sekä päätähtensä, jo yli nelikymppisen Humphrey Bogartin, joka oli saanut esittää sankarin kaveria, konnia tai muita pikkurooleja toistakymmentä vuotta löytämättä vielä sitä ominta ilmaisuaan näyttelijänä. Nyt Sam Spaden naisiin menevä, lain rajoilla tasapainoileva kyyninen moottoriturpa on kuin luotu Bogien karheiden piirteiden tulkittavaksi.
Entisestä Pinkertonin etsivästä kovaksikeitetyn dekkarin taitajaksi herenneen Dashiell Hammettin kolmas julkaistu romaani salaperäisen haukkapatsaan jäljityksestä oli ilmestynyt 1930 ja ehditty filmatakin sekä jo tuoreeltaan että toistamiseen viisi vuotta myöhemmin. Mutta vasta kolmas kerta teki kunniaa alkutekstin nasevalle dialogille, äkkiväärille henkilöille ja kimurantille, kyynisyyden läpitunkemalle juonikuviolle. Legendan mukaan Huston pyysi sihteeriään ensin ”puhtaaksikirjoittamaan” romaanin suoraan käsikirjoituksen kaavan mukaisiksi vuoropuhelukohtauksiksi, ja kun Warnerin studiopomo sattui näkemään tämän raakaversion, hän ihastui ikihyviksi ja näytti vihreää valoa vihreän ohjaajakokelaan projektille.
Roolitus ei mennyt aivan nappiin, kun toivelistan kärkinimiä ei saatu mukaan, mutta lopputulos on harvinaisen onnistunut – lukuun ottamatta monikasvoisen vampin osaa, johon tuli Bogartia runsaat viisi vuotta nuorempi mutta kulahtaneemman oloinen Mary Astor, jo mykkäelokuvissa esiintynyt itsekin huonomaineinen miestennielijä. Harmi vain, että tämän pyryharakan vetovoima ja kohtalokkuus eivät mitenkään välity kankaalta, eikä Bogartin esittämä Spadekaan oikein tosissaan näytä mirkun pauloihin lankeavan.
Kohtalokkaan Miss O’Shaughnessyn naiselliset avut sen paremmin kuin mittaamattoman arvokas lintupatsaskaan eivät siis ammattimaisen karskia Spadea juuri hetkauta, hänen motivaationsa on enemmän bisneksen sanelemaa ammattietiikkaa: kun miehen yhtiökumppani tapetaan, on huonoa mainosta, jollei syyllistä saada kiikkiin ja toimitetuksi vastaamaan teoistaan. Tätähän vetovoimaansa luottava vamppi ei tietysti hevin sulata. Eikä ole kirkossa kuulutettua, vakuuttaako Spade selityksillään lopulta itseäänkään.
Lähes parikymmentä vuotta patsaan jäljillä maailman meriä ja mantuja kolunnut Casper Gutman on amerikkalaisen rikoselokuvan muistettavimpia konnahahmoja. Eikä vähiten siksi, että rooliin saatiin kaikin puolin paksun miehen mitat täyttävä teatteriveteraani Sydney Greenstreet, joka debytoi kameran edessä nyt päälle kuusikymppisenä. Hän esiintyi pitkin 40-lukua useita kertoja niin Bogartin (esim. Hustonin Casablancassa 1942) kuin Peter Lorren kanssa, jonka epämääräisen dekadentti Joel Cairo, kirjassa avoimen homoseksuaaliksi kuvattu kilpakumppani haukan jäljillä, on samoin muistettava lisä niljakkaaseen konnagalleriaan.
Se miksi Maltan haukkaa aina välillä näkee mainittavan mustan rikoselokuvan, film noirin, lähtölaukaukseksi onkin sitten kyseenalaisempaa. Kyseessähän ei ole selvärajainen genre tai rikoselokuvan alalaji, mutta eräät sen keskeisimmät piirteet, kuten itsetietoisen ja -ironisen kertojanäänen käyttö, (moninkertaiset) takaumat ja maailmansodan perintöä oleva yleinen illuusiottomuus sekä kohtalokkaat naispedot, loistavat tästä elokuvasta poissaolollaan – toisin kuin vaikkapa Billy Wilderin vain kolme vuotta myöhemmästä pioneeri-noirista Nainen ilman omaatuntoa.
Maltan haukasta uupuu myös melkein kokonaan suurkaupungin asfalttiviidakko kosteutta kiiltävine varjoineen eli ulkokuvat sateisista, öisistä kaduista; San Francisco jää parin studiokatukulissin varaan. Elokuvaa voisikin melkein pitää kovaksikeitetyn dekkarin kamarinäytelmänä, jossa kohtaukset seuraavat toisiaan sisätiloissa ja tarinaa kuljetetaan eteenpäin henkiöiden dialogin kautta. Huston kuvausryhmineen toki käyttää hyväkseen Citizen Kanen (1941) tutuksi tekemiä viistoja alakulmia ja luovia valaisuratkaisuja, mutta ei niillä vielä mustaa elokuvaa tehdä. Amerikkalaisen kovanmustan filmin ja kirjallisuuden tuntija Matti Salo onkin todennut Hustonin, rikosfilmin konventioita lähestyessään, löytäneen satiirin ja parodian lähimailta oman lähestymistapansa mustaan elokuvaan.
Satumaisen haukka-aarteen ympärillä pyörivä inhimillisen ahneuden komedia huipentuu mustan maltalaislinnun osalta farssiksi, ja Huston saa tilaisuuden soveltaa Shakespearea antaessaan Spaden todeta lyijypatsaaksi osoittautuneesta linnusta, että se oli ”kudetta unelmien vainen.”
Risto Raitio
Ihan hyvä elokuva oli. Juonessa pysyi hyvin kiinni ja tälläiset vanhemmat dekkarimaiset leffat ovat kyllä minun makuuni (myös Kolmas Mies). Juoni eteni mukavasti ja samalla pääsi käyttämään myös omia aivoja kun sai miettiä miten kukin henkilö liittyi Maltan haukan mysteeriin.
Tämä oli aika hyvä leffa ja tätä teki mieli katsoa toisin kuin nuita aiempia. olisi voinut kestää vielä jopa pidempään. kaikin puolin hyvä
Oli ihan hyvä leffa nuin vanhaksi ränkytykseksi. jaksoi katsoa loppuun ilman nukahtelua. Tässä oli jopa jonkin lainen idea ja juoni mistä sai myös kiinni!
Ihan hyvä oli. jaksoi katsoa. ainoa huono puoli oli mustavalkoisuus…
ihan jees jees oli jotain juontakin ja jänniä tilanteita olis ollu vielä värit ni ois ollu viel parempi
Humphrey Bogartin oli huono Casablancassa, mutta tässä elokuvassa hän onnistui menemään vielä syvemmälle metsään. Juoni oli mitäänsanomaton. Ja immeiset, ei ole käyttistä haukkua mustavalkoisuutta.
Elokuva oli yksi parhaista tähän mennessä. Sitä jaksoi seurata paremmin kuin muita.
Mielestäni elokuvassa oli kiva juoni.elokuvaa jaksoi katsoa.
Minä pidin elokuvasta ”maltan haukka” Juoni oli aika ymmärrettävä. Hieman epäselväksi minulle jäi että: miksi, taideteos. ”Maltan haukka” oli niin haluttu? Oliko se vain kaunis, ja siitä syystä haluttu? Vai oliko sillä joku rahallinen arvo? Ehkä jotkut tovereistani jotka ovat nähneet kyseisen elokuvan. 😉
Itse päädyin tulokseen että se oli kaunis, ja myös hyvin kallis tuotos. Elokuva oli mahtava, sisältä oli loistavaa ja laajaa, ehkä hieman odotin selkeämpää päätapahtumaa, mutta kokonaisuudessaan erinomainen ; d
Mielestäni elokuva oli aivan katsottavan arvoinen. Juonessa pysyi mukana ja aika ei käynyt tylsäksi.
Leffaa oli helppo kattoo. Se oli tähän mennes ehk paras kosk siinä oli selkeä juonenkaari.
Anatol1 sanoi ”Hieman epäselväksi minulle jäi että: miksi, taideteos. “Maltan haukka” oli niin haluttu? Oliko se vain kaunis, ja siitä syystä haluttu? Vai oliko sillä joku rahallinen arvo?”itseänikin mietitytti asia. Voisiko joku selventää asiaa?
Asiasta on vaikea löytää varmaa informaatiota, koska itse en Google-haulla sitä löytänyt. Monia näyttäää mietityttävän sama asia, voisiko joku asian tuntija valaista meitä?
Vielä elokuvasta sen verran, että näyttelijjät olivat loistavia. Ei liian ”esittäjiä”, joka on kiva juttu, ettei näytä teennäiseltä.
Tuen kaurii:a täysin samaa mieltä molemmissa asioissa.
Uskoisin että kyllä täältä joku löytyy joka tietää asiasta? Kiinnostaa kovasti tämä asia.
Oletko? Noh hyvä, että päästiin yhteisymmärykseen. Käyttäjä kojis, mitä mieltä olit, oliko elokuva liian väkivaltainen, tai raaka? Omasta mielestäni siinä oli liikaa uhkailua, sekä väkivaltaa. Tämä oli ehkä elokuvan ainoa huono puoli.
Kyllä, mutta tuo oli aika vanha elokuva joten laitetaan sen piikkiin, koska elämä oli silloin erilaista.
Niin tosiaan oli juu, pistetään tämän piikkiin, vaikka elokuva ei ollut hyvää silmilleni paikottain. Eikös näihin aikoihi maailmalla ollut pyörimässä Maailman sota?
Itse en muista ajankohtaa milloin elokuva saapui markkinoille?
Noh, tuossa lukee 1941, joten jos historian opintoni on mennyt edes yhtään päähän´, niin näihin aikoihin toinen maailman sota riehui maailmalla. Myös kun tarkasti seurasin, niin näyytelijöiden vaatetus vaikutti 1941 henkiseltä. Nuo hatut olivat hyvin perinteisiä toisen maailmansodan aikana. Elokuva olisi kuitenkin voinut hieman enemmän tihkua seksiä.
Hyvä että historian tietosi ovat kunnossa. Kyllä elokuvasta houkui vähän sodan aikainen tunnelma, mutta itse en ole varma asiasta. Elokuvassa olisi voinut kyllä olla hieman enemmän romantiikkaa ja seksikyyttä.
Mitä mieltä olet elokuvan tapahtumapaikoista?
Tosiaan juu, seksikkyys puuttui elokuvasta täysin, kuten myös romantiikka. Nuo kaksi hyvin kiinnostavaa ja kivaa aihetta olisi luonut loistavan tunnelman elokuvalle. Nytten elokuva oli ehkä hieman ”totista” ja ”väkivaltaista, sekä ” ei_niin kiva”
Huomasin juuri että kun pohdimme asioita syvemellisin löydämme kokoajan uusia heikkouksia elokuvasta. Samaa mieltä?
Tapahtuma paikat olivat tosiaan hieman ankeat, johtui tämä sitten toisen maailmansodan tapahtumista, vai vanhanaikaisuudesta, nimittäin onhan tästä jo melkein 70 vuotta, ellei jopa ole. Kuitenkin ei parempia puitteita tälle ajan jaksolle saatu, niin olosuhteet olivat vähintään kelvolliset. Olen varma että jos annetaisiin sama käsikirjoitus nykyajan ohjaajille, niin elokuvasta tulisi täysin erilainen, mutta mitä mieltä nimimerkki kojis olet itse tapahtumapaikasta?
Uskon että tämä riittää annetaanhan muillekkin oikeus ”kommata” tähän keskusteluun käyttäjä kaurii :). Kojis kiittää kumartaa ja poistuu takavasemmalle!
Tosiaan, kokoajan löytyy heikkouksia. Minäkin poistun, mutta takaoikealle, koska takavasen on täysi, ahhahahaha :DDD
Tosi huono elokuva, yksi huonoimmista tähän mennessä, vai onko siellä ollut parempia?Katsokaa elokuva, niin ei tarvitse perustella.
Käyttäjä jimi, tuo sinun mielipiteesi, joka on aivan surkea, kertoo vain että et ole keskittynyt katsomaan elokuvaa, kert jos oisit edes hieman seurannut sitä, olisit huomannut paljon hyvää.
Elokuva oli liian hyvä ollakseen totta, mutta eihän se totta ollutkaan. Yhdyn edelliseen. Heh kun murjasin aiksemmin. Kyllä siinä jotain seksikästäkin löytyi, kuten naisen ”isot munkit.” No joo olihan se semmoinen hampaaton ja ”munaton” elokuva.
Tosiaan, sokeriset, isot munkit ovat kyllä mieleeni. Tiedätkös sellaiset munkit joissa on keskellä reikä ?
Tässä kommentoidaan elokuvaa, ei toisten mielipiteitä.
Jimi, pahoittelen syvästi. Tietenkin minun olisi pitänyt ymmärtää että kyseessä oli sinun mielipiteesi. Anteeksi.
Elokuva oli mielestäni ehkä paras tähän mennessä. Tykkäsin kyllä myös elokuvasta Kolmas mies. Tässä juoni oli selkeä ja hyvin ymmärrettävä ja näyttelijät tiesivät mitä tehdä. Jännitystäkin löytyi.
Ja Maltan Haukka taisi olla arvokas siksi, että siinä oli paljon arvokkaita, isoja timantteja siellä alla? Siis siinä aidossa ja alkuperäisessä.
Minä tykkäsin tästä elokuvasta tosi paljon. Alku sai heti kiinnostumaan, et mitähän tästä tulee. Bogart pääsi esittämään tylyä ja lyhytsanaista etsivää, joka rennosti vähän kuin vasemmalla kädellä selvitti asiat. Muutkin henkilöt oli hyviä. Tykkäsin lihavan miehen naurunhörähdyksistä.
Ja Sacha, oikeassa olet tuon haukan suhteen. Se selitettiin siinä alkuteksteissä. Se oli alunperin jonkun lahja jollekin hallitsijalle ja merirosvot tms ryösti sen. Haukka oli tehty puhtaasta kullasta ja siinä oli kaikenlaisia jalokiviä koristeena. Mutta elokuvan haukkahan oli sit lopulta väärennös.
Ei mitään.
Niinhän ne väittää joo.
elokuva oli todella mielenkiintoinen ja muutenkin mukava 😀 leffas oli kiva juoni
Elokuva oli mielenkiintoinen omasta mielestäni, mutta olisi voinut olla vähän enemmänkin sitä.
Ihan mukavaa oli seurata salapoliisin liikkeitä kun hän selvittää haukan mysteeriä.
Elokuva oli tänhetkinen paras näistä ihmefilmi-elokuvista. Tässä oli kunnon juoni ja näyttelijät osasivat aika hyvin näytellä.
Elokuva oli ihan ok ja sitä jaksoi seurata, mutta kiinostaisi tietää miksi maltan haukka oli niin haluttu. Olikose sen ulkomuodon takia vai rahallisen arvon takia.
Luin tuossa muiden elokuvan nähneiden kommentteja, ja erityisesti Kaurii:n ja Kojis:n kommentit yllättivät minut positiivisella tavalla. Ne suorastaan veivät sanat suustani! Olen iloinen että löysin ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä minun kanssani. Minunkin mielestäni elokuva oli erinomainen, paikoin ehkä hieman liian raaka ja väkivaltainen. Näyttelijäsuoritukset olivat mahtavia ja välillä unohdinkin olevani elokuvissa 😀 Erityisesti sydäntäni lämmitti tämän ylhäällä olevassa kuvassa näkyvän lehteä lukevan herran näyttelijä. Tietääkö kukaan, kuka tämä mies on ja mikä näyttelijän nimi on. Jos tietää, tahtoisin kuulla sen, sillä minua jäi kiinnostamaan, onko tällä näyttelijällä yhtä hyvät suoritukset muissakin elokuvissa, vai oliko tämä vain satunnainen onnistuminen. Kyllähän elokuvassa erotiikkaakin löytyi, muun muassa tuo elokuvan alussa toimistoon tulleen naisen rooli. Hänen hahmonsa on selkeästi luotu tekemään elokuvaan hieman väriä kurvikkailla muodoillaan ja pitkillä säärillään.
Vastaus vielä Anatol1:n, Kaurii:n ja Kojis:n pohtimaan kysymykseen: ”Hieman epäselväksi minulle jäi että: miksi, taideteos. “Maltan haukka” oli niin haluttu? Oliko se vain kaunis, ja siitä syystä haluttu? Vai oliko sillä joku rahallinen arvo?”
Kyllä esineellä oli rahallista arvoa miljoonien edestä. Olihan se tehty kullasta ja päällystetty lukuisin timantein ja muidenkin jalokivien peitossa. Elokuvan juonen mukaan se vain on päällystetty muistaakseni mustalla steariinilla hämäykseksi. Jos kuitenkin otetaan huomioon faktat ja tosiasiat, tämä ei kuitenkaan olisi mahdollista eri aineiden eri tiheyksien ja painovoiman takia. Muistetaan kuitenkin että tämä on vain elokuva, ja erittäin hyvä sellainen. Kiitos John Huston!
elokuva oli tosi jännä. Siinä oli monta mielenkiintoista kohtausta! Ehkä paras tähän mennessä nähdyistä!
elokuva oli tosi jännä. siinä oli monta mielenkiintoista kohtausta! ehkä paras elokuva tähänmennessä.
Leffa oli ihan hyvä. Ideasta oli helppo saada kiinni ja elokuva oli varmaan paras tähän mennessä: 🙂
Elokuva oli ihan hyvä vaikkakin välillä hieman tylsä. juonessa pysyi ihan hyvin mukana ja se oli ihan hyvä. (:
Leffa oli mielestäni tylsä koska juoni oli epäselvä ja hieman kummallinen.
elokuvan juoni oli pohjimmiltaan aika selvä ja ihan katsottava oli itse filmikin. Varsinkin loppu oli oikein hieno.
Elokuvassa oli selkeä juoni ja oli helppoa pysyä mukana. Joissakin kohtauksissa oli kyllä aivan liikaa puhetta. Näyttelijät näyttelivät hyvin ja elokuvan loppu oli ennalta-arvaamaton. Pidin elokuvasta, oli yksi parhaimmista tähän mennessä.
Elokuvassa oli selkeä ja ihan hyvä juoni. Elokuvassa oli muutamia tylsiä kohtia. Alku oli kiinnostava ja elokuvan jaksoi katsoa loppuun. Haukkaa havittelevan konnajoukon käytös ja O´Shaugnessyn jatkuva valehteleminen olivat mielestäni ärsyttäviä.
Ensimmäinen klassikko kovalla koolla! Selkeä ja laadukas juoni piti otteessaan, vaikka ajoittain elokuva maistui toistolta. Loppuratkaisu oli omallatavallaan jännittävä, mutta haukan saavuttua joakainen tiesi sen väärennökseksi.
Tämäkin taas näitä suosiossa kylpeviä väärin ymmärrettyjä elokuvia. Aika kämänen elokuva, olihan siinä jotain tekemisen makua mutta äääh, ei se pitänyt otteessaan. Lopun kommentti haukkapatsaasta oli ainut asia miksi jokaisen pitää tämä elokuva nähdä. Mutta toisaalta, kyllä tämä oli ihan katseltavaa tavaraa, mutta äh, tylsä.
Elokuvassa oli mielenkiintoinen ja selkeä juoni, joten sitä jaksoi seurata silmä kovana.
Juoni oli yllätyksellinen, koko ajan paljastui uusia käänteitä. Näyttelijät hoitivat työnsä vakuuttavasti, joten roolihahmoilla oli selkeät persoonat. Miinuksena voisin mainita muutamat tylsät kohdat ja tapahtumien kytkeytymisen samoihin paikkoihin.
Jotain toimintaa olisi voinut olla pitkien puhekohatausten lisäksi. Kelpo movie
Elokuva oli ihan hyvä. Jokaisesta elokuvan henkilöstä saatiin tietää tarvittava määrätietoa. Juoni oli aika tyypillinen. Elokuvasta tuli jopa mieleen Bond. Aloin miettiä, että miten ihmeessä sillä ovathan ne melko erilaisia. Molemmissa on kuitenkin ihmemies, kuten tässä yksityisetsivä, joka pystyy kaikkeen. Yksityisetsivä pystyi mennentullen naruttamaan poliiseja, lisäksi hänen ansiostaan rikolliset saivat ansionsa mukaan ja kauankos menikään että tämä mies vietteli haavoittuvan naisen? Hieman lisää toimintaa olisin silti kaivannut.
Perus etsivä elokuva, jossa lopulta käy hyvin ja paha saa palkkansa. Tätä elokuvaa jaksoi seurata ja juoni oli ihan hyvä sekä selkeä myöskin. Väärennetty haukkapatsas oli kyllä arvattavissa jo etukäteen.
Ehkäpä voisi ajatella, että tämä olisi toimintaelokuvan esimuoto. Yritystä ainakin oli: laitonta kauppaa, satumaiset rikkaudet ja rikollisliiga. Alku hieman lupasi jännitystä, mutta sittenkään juoni ei jaksanut pitää otteessaan loppuun asti. Ainut minkä takia kannatti odottaa loppuun asti, oli repliikki: ”Se on kivi josta unelmat on tehty”.
Ihan hyvä etsiväseikkailu vaikkei se sykettä missään vaiheessa nostanut. Toiminta jäi taka-alalle, elokuvassa vain keskusteltiin ja penättiin totuutta milloin mistäkin. Jäin miettimään, oliko se haukkapatsas sittenkin oikea vai ei.
Melko normaali etsivä elokuva, jossa lopulta pahikset saavat sen minkä he ansaitsevatkin. Väärennetyn haukkapatsas oli jo ennalta arvattavissa. Näyttelijät eivät olleet kankeita vaan eläytyivät melko hyvin roolihahmoihinsa.
Odotin tältä elokuvalta ennakkoon, että tämä voisi olla ihan hyvä, mutta ei ikävä kyllä suuria tunteita herättänyt. Perusdekkari, joka alkoi väsyttämään loppujen lopuksi. Pahat saa ansionsa mukaan ja hyvät nauraa. Jee, jee! Näitä riittää…
Odotukset olivat korkealla myös tässä päässä ja kyllä tämän teoksen kuitenkin parhaimmistoon pistäisin, vaikkei kaikkia toiveita täyttänytkään. Huippukohta jäi yllättävän vaisuksi ja vastakkainasettelu hyvien ja pahojen välillä heikohkoksi, minkä vuoksi naikkosen todelliset motiivit eivät olleet mikään yllätys. Peter Lorre on eräs suosikkinäyttelijöistäni, mutta tässä jäi hiukan vaisuksi ja karmaisi kikkarapäällään. Näyttelijät kuitenkin istuivat elokuvaan ja juoneen hienosti. Sam Spadesta tuli joka tapauksessa omissa silmissäni klassikko, vaikkei Bogie parhaimmassa roolissaan ollutkaan. Ehkä mieltymykseeni tällaisia dekkarielokuvia kohtaan on vaikuttanut Lassi ja Leevi.