Viimeiseen hengenvetoon

À bout de souffle, ,

 
23

Rauhaton pikkurikollinen Michel (Jean-Paul Belmondo) varastaa auton ja ampuu häntä seuranneen poliisin maalaistiellä. Pariisissa hän yrittää vietellä amerikkalaista tyttöystäväänsä Patriciaa (Jean Seberg) tämän asunnossa. Miten he kaksi lopulta pystyvät kohtaamaan toisensa ja tulevaisuutensa?

1950- ja 1960-lukujen taite mainitaan monissa yhteyksissä klassisen ja modernin elokuvan välisenä vedenjakajana. Paradoksaalista on, että vanhan polven brittiohjaajat Alfred Hitchcock ja Michael Powell loivat vuonna 1960 modernin kauhun avainteokset Psykon ja Peeping Tomin.

Monissa maissa nuori polvi otti kuitenkin tuolloin ohjat edellisten sukupolvien elokuvantekijöiltä. Ranskassa tämä liike oli vaikutusvaltaisin ja ilmiömäisin. Uuden aallon eli la nouvelle vaguen kuuluisat alkuteokset valmistuivat vuosien 1958–1960 aikana.

Vasta vuoden 1960 puolella ehti ensi-iltaan Jean-Luc Godardin (s. 1930) Viimeiseen hengenvetoon, joka on useimmiten tulkittu merkitsevimpänä tienviittana suoraan uuteen elokuvaan. Siihen kiteytyikin uuden ranskalaisen tekijäpolven elokuvallisen vallankumouksen olennainen henki ja tyyli – joidenkin mielestä myös sisältö.

Godardin esikoista määrittää vahva tietoisuus elokuvakerronnan perinteisistä säännöistä ja niiden rikottavuudesta tässä ja nyt. Teknisesti suurin mullistus oli hyppyleikkaus, jota voi seurata esimerkiksi yhdessä auton takapenkiltä kuvatussa kohtauksessa.

Nykykatsannossa erityistä huomiota elokuvassa kiinnittää dialogin seksipitoisuus, joka lähestyy pakkomielteisyyttä. Se tuokin mieleen muuan tutkijalausunnon, jonka mukaan 1960-luvun lopun seksuaalisessa vallankumouksessa oli ennen muuta kyse seksistä puhumisen vapautumisesta. Näin Godardin elokuvassa ollaan vielä ikään kuin murrosiän asteella; naimisesta puhutaan elokuvassa lähes taukoamatta, mutta seksiin ei koskaan päästä. Godardin ja François Truffaut’n käsikirjoitus tuntuu tähdänneen tabun murskaamiseen, mikä nykysilmin näyttää jo itsetarkoituksellista.

Godardin henkilöt vaikuttavatkin kuin tuulesta temmatuilta. Ranskalaista elokuvaa hallinnut kirjallinen ja kansallinen perinne tuntuu olevan Godardin sylkykuppina. Henkilöiden motivointi on irtonaista ja heitä voi helposti pitää historiattomina. Michelin taustasta ei tiedetä juuri muuta kuin hänen synnyintalonsa, jonka hän näyttää ohimennen autosta Patricialle.

Kaiken hetkellisyys – etenkin sukupuolten välillä – modernissa ja vapautta markkinoivassa maailmassa on Godardin ilmaisun ytimessä. Vanha maailma ympäröi silti kaikkea. Maailmansotien paino kuuluu esimerkiksi radion raportoidessa presidentti Charles de Gaullen seppeleenlaskua tuntemattoman sotilaan haudalle ja pääparin paetessa yhä Gestaposta muistuttaviin katakombeihin.

Viimeiseen hengenvetoon on 1960-luvun filmihullusukupolvelle sen rakastetuin elokuva, monille jopa pyhä teos. Heille samaistuminen Micheliin onkin ehkä muita helpompaa. Hänhän on pikkurikollinen, joka yrittää nähdä itsensä julisteesta silmiin tuijottavana Humphrey Bogartina, elokuvatähtenä. Patrician elokuvan tapahtumat vievät puolestaan kesken kaiken elokuvanäytökseen, mistä tuli siirtymänä Godardin ja monien muiden filmihulluohjaajien tavaramerkki.

Godardista kehittyi Viimeiseen hengenvetoon -elokuvan myötä legendaarinen ohjaaja, joka elokuvan historiassa kantaa miltei jumaloidun älykön titteliä. Hän on herättänyt kuitenkin ristiriitaa myös elokuvaan vakavasti suhtautuvissa piireissä.

Suomessakin keskustelu Godardin ympärillä nostaa päätään silloin tällöin. Viimeiseen hengenvetoon -elokuvan näkyvimpiin kritisoijiin meillä on kuitenkin kuulunut henkilö elokuvapiirien ulkopuolelta, kirjailija Juha Seppälä. Vuoden 2001 tv-esityksen jälkeen hän ehdotti kolumnissaan elokuvaa jo heitettäväksi unohduksen arkkuun.

Totta onkin, että Godardin elokuvallinen ilmaisu on itseriittoista tyylittelyä. Viimeiseen hengenvetoon toimii varsinaisena prototyyppinä uuden aallon elokuvasta, joka pyrki kepeään ilmaisuun, välttäen syvää ja painokasta ihmiskuvaa. Godardin tuotannon yksi perushuomio, populaari- ja massakulttuurin kyky kasvattaa meistä pinnallisia ja tyhjiä ihmisluonteita, jää häneltä esikoisessaan lähinnä harmittomaksi, ylimalkaiseksi toteamukseksi.

Voidaankin jo vakavasti miettiä, mikä Godardin esikoisen kiistattomassa innovatiivisuudessa on paitsi kestänyt aikaa myös jäsentänyt aidosti modernia kokemusta? Mikä taas tässä klassikossa on jäänyt katsomistottumuksia enemmän teoreettisesti vapauttaneeksi kokeiluksi, ehkä jopa hetken leikiksi? Kuinka paljon Godardilla lopulta on keskittymiskykyä ja kunnianhimoa elokuvansa rakenteen ja maailmankuvan kannalta?

Lue lisää Kommentoi
    Mig • 6.10.2010 18:20

    Ihan hyvin oisi kyseisen elokuvan jättää tekemättä. Erittäin tylsä ja puuduttava.

    rozie • 12.10.2010 13:37

    Matalavesinen elokuva, mistä syystä vaikeaa saada irti juurikaan mitään. Muutaman kivan nyanssin poimin.

    Anna-Kaisa Parviainen • 17.10.2010 20:08

    Ei ollut kovinkaan hyvä, hieman tylsähkö. Erityisesti en tykännyt kohdista missä Michel teki sen ihmeellisen sipaisun peukalolla huuliin.

    Teemu P. • 27.10.2010 06:19

    Aika kämänen elokuva. Olihan siinä ihan hauskoja juttuja kuten se kun se päähenkilö meni ja nosti naisen hameen. Härski mies. Mutta elokuvan leikkaukset oli mitä sattuu, huonosti leikattu.

    Joonas m • 27.10.2010 12:01

    Elokuva oli aika kohtuu heikko nyt: Muutama haukka juttu oli mukana: Vähän jäi epäselvä kuva: Kyllähän tuon nyt katsoi; leikkaukset oli välillä hiukan sekaisin

    Atte E • 27.10.2010 12:05

    Elokuva oli tyypillinen Ranskalainen elokuva, eli todella tylsä. Elokuvan päähenkilö oli kaamea perverssi. Järkytyin suuresti, että tuollainen elokuva on olevinaan klassikko.

    Aino S. • 27.10.2010 14:14

    Jotenkin puuduttava elokuva, huomasin katsovani kelloa muutaman minuutin välein. Kehno leikkaus ja Michelin omituinen pakkoliike saivat sappeni kiehumaan. Positiivista sanottavaa sen verran että elokuvassa oli selkeä juoni.

    Joonas H • 27.10.2010 14:18

    Elokuva oli hiukan tylsä ja itseään toistava, koska siinä kuljettiin vain paikasta toiseen poliiseita karttaen hienon varastetun auton kanssa. Elokuvan äänet olivat vähän huonot.

    Jyri-Oskari P. • 27.10.2010 14:44

    Elokuvassa näkyy selkeästi ranskalaisille tyypillinen mahtailu, esitellään milloin hienoja autoja tai sitten Eiffel-tornia. Itse elokuva oli hetkittäin viihdyttävä, muutamat Michelin kommentit ja tekemiset saivat hymyn huulille. Juoni oli selkeä, mutta omituinen leikkaaminen häiritse sen tulkintaa kaikessa selkeydessään.

    Henri A. • 31.10.2010 13:17

    Ihan katsottava elokuva, ei tosin mikään tajunnan räjäyttävä.Sain alusta alkaen juonesta kiinni ja huomasin elokuvan loppuhetkillä ajan menneen siivillä. Ihan jees siis.

    Vesa L. • 31.10.2010 21:42

    Jaahas! Tätä elokuvaa ei kyllä ollut mikää mestari leikkelemässä. Taisi olla joku ala-asteen kuvis tunneilta haettu jannu. Elokuva oli ihan katsottava. Michellen omituiset tempaukset jossain välissä pistivät nauramaan ja laittoivat suulle sanat: ”kova kaveri”. Elokuvan aika alussa näytetään Notre Dame sekä Riemukaari, mutta sitä Eiffel-tornia jää odottelemaan. Uskokaa täi älkää kyllä se Eiffel-torni sieltä tulee, mutta en puhu nyt kuvainnollisesti, jos puhuisin kuvainnollisesti sitä Eiffel-tornia ei tule.

    Riikka A. • 1.11.2010 17:26

    Elokuvalla oli selkeä juoni jonka mukaan edettiin. Autoja varastettii melkein joka välissä ja tupakkaakin kului aikansa elokuville tuttuun tapaan. Kyllähän tämän katsoi, mutta hieman jummaavat tapahtumat saivat katsomaan kelloa. Esimerkiksi kohtaus jossa oltiin Patrician huoneistolla tuntui jatkuvan jatkumistaan ilman mitään suurempia tapahtumia ja keskustelutkin töksähtivät siihen etteivät Patricia tai Michell vastanneet.

    Sini K • 2.11.2010 19:52

    Elokuvan juoni ei ollut erityisen tapahtumarikas, mutta muuten ihan katsottava. Selvästi ranskalainen elokuva.

    Roosa P. • 3.11.2010 19:01

    Elokuvan alku oli mielenkiintoinen. Michelin kurvaillessa autolla, ennen kun hän ampui poliisin, hänen ajatuksensa olivat hauskoja. Elokuva kuitenkin muuttui puuduttavaksi sen jälkeen kun Michel jäi vonkailemaan Patriciaa. Kohtauksessa jossa Michel on Patrician luona Michel toistaa jo koomisesti ”tahtoisin maata kanssasi”. Tuolloin elokuva junnasi paikallaan ja taidottomat leikkaukset huonontivat elokuvaa entisestään.

    Suvi P. • 7.11.2010 16:25

    Elokuva oli tylsä ja huonosti leikattu. Juoni oli selkeä, mutta autolla ajelu paikasta toiseen oli pitkäveteistä katsottavaa. Elokuva junnasi paikallaan vähän väliä ja Michelin puheet olivat välillä ärsyttäviä. En pitänyt elokuvasta.

    Eetu V. • 8.11.2010 21:01

    Mieleen painuvinta oli elokuvan suoraan sanoen karmea leikkaus, joka oli hyvin töksähtelevää ja kankeaa. Olin odottanut elokuvalta suurta ajojahtia ja jännitystä, mutta yliarvion klassikon.. jälleen. Jotain hyvää kyllä tästäkin elokuvasta löytyi. Michel oli kieltämättä ihan mielen kiintoinen kaveri, jolta irtosi paikoitellen muutama hauska lausahdus.

    Emilia A. • 15.11.2010 16:32

    Mielestäni elokuva oli tylsä, koska siinä ei tapahtunut paljon mitään. Elokuvan leikkaus oli tosi huono ja sen takia elokuva oli vähän nykivä. Ja minua alkoi kyllästyttää Michelin yritys vietellä Patricia.

    Petra S. • 17.11.2010 16:26

    Oli taas yksi elokuva päättömillä repliikeillä maustettuna: ”Epäröitkö jotakin? Mitä?” kysyttiin jossain vaiheessa elokuvaa. ”Epäröin. En tiedä mitä.” kuului vastaus. Todella nerokasta.

    Mika M • 20.11.2010 16:02

    On sanottava nyt heti alkuun, että elokuvan leikkaukset eivät olleet mitään huippu luokkaa. Muutama kohtaus pisti naurattamaan, esimerkiksi kun Michel kävi nostamassa naisen hameen ylös. Mielestäni elokuva oli heikko.

    Sofi K. • 29.11.2010 19:20

    Elokuvan juoni oli todella hyvä. Se oli mielenkiintoinen ja todenmukainen. Ei ollut pelkästään ruusuilla tanssimista niin kuin ei ole myöskään oikeassa elämässä. Kohtaus, jossa Michel ja Patricia ovat sängyn läheisyydessä ja Michel vonkaa Patriciaa oli elokuvan pisin ja ärsyttävin kohtaus. Siinä ärsytti juuri tämä Michelin alituinen ’tahdon maata kanssasi’ repliikki. Vonkaaminen ja kissa-hiiri leikki alkoivat käydä tylsäksi. Elokuvassa pyöriteltiin usein asioita ja tehtiin kärpäsestä härkänen. Muuten tykkäsin elokuvasta. Maisematkin olivat oikein romanttiset ja keväiset. Ainoa huono puoli oli se, että elokuva oli mustavalkoinen.

    Erno K. • 2.12.2010 20:31

    Jaahas… Tästä elokuvasta en pitänyt. Leikkaus oli ihan mitä sattuu. Juoni tässäkin oli tämmöistä perushuttua elokuvamaailmasta. Mies heitti välillä ihan hyvää läppää, mutta eipäs paljoa muuta kehumista löydy.

    Mira Niemi • 4.4.2011 14:52

    Mielestäni elokuva oli mielenkiintoinen ja huomasi paikkoja, joissa olin käynyt Ranskassa ollessani. Välillä elokuvassa kuitenkin tuli ns. turhia kohtauksia, jotka olisi voinut mielestäni jättää pois.

    wau • 13.9.2011 19:52

    En ole vielä edes katsonut koko elokuvaa, kun jokainen still kuva ja varsinikin traileri salpaa täydellisyydellään hengitykseni.

Kirjoita viesti