Tri Outolempi, eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Dr. Strangelove, ,

 
18

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä suuri osa ihmiskuntaa eli ydinsodan pelossa. Tri Outolempi nostaa tarkkanäköisesti ja hulvattomasti esiin kylmän sodan kilpavarustelun ja asenneilmaston mielettömyyden. Elokuva on yksi elokuvahistorian tunnetuimpia ja arvostetuimpia satiireja.

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä suuri osa ihmiskuntaa eli ydinsodan pelossa. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton valtakamppailuun eli kylmään sotaan kuului absurdiksi yltynyt aseteollisuuden kilpavarustelu. 1950–60-luvuilla suurvalloilla oli tuhansia pommeja ja ohjuksiin sijoitettavia ydinkärkiä, joista yhdenkin tuhovoima oli vähintään monisatakertainen Hiroshimassa käytettyyn pommiin verrattuna.

Monien aikalaisensa tavoin Stanley Kubrick ahdistui voimakkaasti ydinsodan uhasta. Ohjaaja tutki aihetta luonteenomaisella intohimolla kuuden vuoden ajan: luki kymmeniä kirjoja ydinasetekniikasta, strategiasta ja sotilasilmailusta, kävi keskusteluja alan asiantuntijoiden sekä tilasi kahta alan lehteä. Hän löysi elokuvaan sopivan, dramaturgisesti voimakkaan tarinan Peter Georgen kirjasta Red Alert  (1958). Kirjailija oli myös Britannian ilmavoimien upseeri ja siis todella tunsi aiheensa.

Kubrickin mielestä aihe oli vaati kirjan totisesta sävystä poiketen komediaa – painajaismaista komediaa. Kubrickin rohkeasta ratkaisusta syntyi Tri Outolempi, eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia, yksi kaikkien aikojen kuuluisimpia elokuvia satiirin ja mustan komedian saralla.

Outolempi nostaa tarkkanäköisesti ja hulvattomasti esiin kylmää sotaa ja kilpavarustelua ylläpitäneen poliittis-sotilaallisen järjestelmän sekä yhteiskunnallisen asenneilmaston mielettömyyden. Järkensä menettänyt, kommunisteja vainoharhaisesti vihaava kenraali antaa ydinaselastissa päivystäville pommikoneille omavaltaisen käskyn aloittaa hyökkäys Neuvostoliittoon. Sodan koneisto käynnistyy. Lentokoneet vaihtavat radiokoodit eikä niihin enää saa yhteyttä. Pimeyden sydämeen uponneen kenraalin tukikohta sulkeutuu ulkomaailmalta ja ohjesäännön mukaan se pitää myös omin tunnuksin varustettuja joukkoja vihollisina. Jos pommikoneet pääsisivät kohteisiinsa, käynnistyisi varma vastahyökkäys josta seuraisi molemminpuolinen tuho – ja luultavasti koko inhimillisen sivilisaation tuho.

Kallioon louhitussa ”sotahuoneessa” tilannetta ratkomassa ovat pian niin presidentti, kenraalikuntaa, Neuvostoliiton suurlähettiläs kuin myös hyvin erikoinen tiedemies, entinen natsi: tohtori Outolempi.

Molemminpuolinen varma tuho, mutual assured destruction eli MAD oli todellisuudessakin ydinasevarustelun keskeisiä käsitteitä. Käsitteen isä, Yhdysvaltain ydinaseohjelmassa vaikuttanut tri John von Neumann oli ilmeisesti yksi tri Outolemmen hahmon innoittajista.

Satiiriin on mahdollista sisällyttää niin enemmän tai vähemmän parodisesti paisuteltuja kuin vakavaan sävyyn esitettyjä henkilökuvia. Outolemmen yksi vahvuus on sen roolitöissä toteutuva vahva kavalkadi näiden molempien tyylien muunnelmia.

Kenraali Turginsonin (George C. Scott) hahmo on yksi elokuvan tyylipuhtaista parodisista  hahmoista, sotilashenkilön ja suoraviivaisen, humanismin hienouksista täysin vieraantuneen ajattelun karikatyyri. Ydinhyökkäyksen käynnistänyt kenraali Ripper (Sterling Hayden) taas näytellään hillityimmin elein. Kun Ripper kertoo tosissaan, kuinka kommunisteilla on salajuoni ”kallisarvoisten ruumiinnesteidemme saastuttamiseksi”, kohtaus on hillittömän hauska.

Elokuvan kuuluisimman näyttelijänsuorituksen toteuttaa lahjakas koomikko Peter Sellers, johon Kubrick oli tutustunut jo edellisessä elokuvassaan Lolita (1962). Sellersillä on kolmoisrooli: järkevä majuri Mandrake, elokuvan tolkullisin hahmo eli presidentti Muffley sekä mieleenpainuva mustan komiikan henkilöitymä, tohtori Outolempi. Monet hänen kohtauksistaan ovat käsikirjoituksen pohjalta improvisoituja, katsokaapa esimerkiksi presidentin puhelua Neuvostoliiton valtion päämiehelle.

Ydinvarustelu olisi ollut teemana mahdoton vielä 50-luvun kommunistivainojen aikaan, mutta nyt tabu rikottiin. Samaan aikaan Outolemmen kanssa oli tekeillä samaan asetelmaan perustuva vaikkakin tyylilajiltaan vakava Fail Safe. (Ohjaajana Sidney Lumet, ks. Kasvot kuvaruudussa.)

Outolemmestä tuli näistä kahdesta elokuvasta selvästi kuuluisampi ja aikalaistenkin keskuudessa suositumpi. Ihmiset olivat eläneet lähes kaksi vuosikymmentä kylmän sodan maailmassa. Pelottava, yleisen käsityksen mukaan lähelle suursodan alkua kärjistynyt Kuuban ohjuskriisi vuodelta 1962 oli elokuvan julkaisuvuonna tuoreessa muistissa.

Näille ydinsodan kuristavan uhan alla eläneille ihmisille Outolempi antoi vihdoin mahdollisuuden nauraa! Nauraa hullulle asetelmalle, nauraa mielipuoliselle politiikalle ja propagandalle. Nauraa kuoleman uhan edessä, kun ei muutakaan voi. Kun maailma on mieletön, voi nauru voi auttaa ihmistä pysymään järjissään. Se voi palauttaa kyvyn ajatella itsenäisesti ja nähdä tarkemmin.

Elokuva on myös uskottava ja todentuntuinen kuvatessaan tapahtumaketjua. Siinä käytetyt ydinstrategian käsitteet, sotilaalliset toimintatavat ja sotilaslentokoneiden yksityiskohdat ovat hyvin lähellä tosimaailman esikuviaan.

Yhdysvaltain ilmavoimat kiisti, että elokuvassa kuvattu tapahtumaketju olisi mahdollinen. Ehkä näin onkin, mutta riski siitä, että ”jokin menee pieleen” oli joka tapauksessa valtava. Ilmeisesti vastavetona armeija tuotti myös opetuselokuvan muotoon puetun propagandaelokuvan.

Mikko Remes

 

Lue lisää Kommentoi
    Ulla • 19.9.2012 09:20

    Ylistaron lukiolaiset pitivät kovasti avausfilmistä, jotkut totesivat odotustensa tulleen ylitetyiksi. Suurin osa näki sen Matin-Tuvassa. Näytökseen oli myös kuulemma ”eksynyt” muutama yläkoululainen, jotka olivat hetken leikkineet puhelimilla ja poistuneet. Ei tenavien makuun.

    Ulappa • 24.9.2012 20:15

    Valitettavasti en itse päässyt katsomaan Outolempeä ryhmän kanssa, mutta sen sijaan keskustelimme filmistä melkein koko seuraavan oppitunnin ysien kanssa. Peter Sellersin kolmoisrooli tuli katsojille yllätyksenä. Kun siitä tuli puhe, rupesi katsojille vähitellen kirkastumaan näyttelijän erinomainen taito muuntautua.

    Ida • 8.10.2012 18:30

    Elokuva oli mielestäni hyvä ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, että elokuvaan oli yhdistetty huumoria, sillä pelkäsin elokuvan olevan jollain tavalla tylsähkö, mutta onneksi näin ei ollut! ennakkoluuloni mustavalko-elokuvia kohtaan ovat nyt poissa, hyvä niin:)

    SakLpr • 11.10.2012 09:16

    Elokuva oli kaikenkaikkiaan hyvin kummallinen, johtuen pintaa syvemmällä olevasta jännityksestä. Silti onnistunut teos mikä kertoo hyvin kylmän sodan ajan tunnelmista hieman humoristisesta näkökulmasta.

    jarmojrapu • 11.10.2012 09:16

    Mustavalkoiseksi elokuvaksi aika hyvä.

    Topias • 11.10.2012 11:41

    Elokuva oli ensimmäisiä mustavalkoisia elokuvia, joita olen katsonut ja se oli näistä ehdottomasti paras. Elokuva oli hiukan outo ja varsinkin loppukohtaus oli hämmentävä. Pisteitä elokuva sai siintä, että joukkoon oli laitettu myös huumoria.

    Viktoria • 11.10.2012 22:31

    kubrick on lempiohjaajani ja oli hienoa aloittaa ihmefilmi-kurssi tällä itselleni jo ennestään tutulla klassikolla. elokuvan jo kerran nähneenä ja historiallisen kontekstin hyvin tuntien oli helppo heittäytyä sen maailmaan taas kerran ja nauttia sen absurdiudesta ja osuvuudesta kauhun tasapainon kuvauksissaan.

    sonja • 15.10.2012 13:35

    elokuva oli ensimmäinen mustavalkoinen elokuva, jonka olen katsonut kokonaan alusta loppuun. trikkikuvat olivat aidon näköisiä, kun miettii kuinka vanha elokuva on. loppu oli outo enkä muutenkaan ymmärtänyt paljoa, mutta huumoria oli käytetty hyvi.

    Jukka • 4.11.2012 20:19

    Mukavat kuvakulmien vaihtelut. Erittäin hyvä tunnelma ja mukaansa tempaava juoni. Pidin elokuvassa erityisesti siitä kun Peter Sellers näytteli kolmea eri henkilöä sujuvasti vaikka heillä kaikilla oli erilainen persoona.

    Tiia • 13.11.2012 14:07

    Kubrikin jokainen elokuva tuppaa olemaan mestariteos. Ne herättävät myös valtavia ahdistuken tunteita meikäläisessä, kaikista eniten 2001, mutta Outiolempi tulee hyvänä kakkosena. Tyypillinen Kubrick kaikenkaikkiaan.

    Elias • 19.11.2012 14:44

    Aika erikoinen leffa, en hirveästi tykännyt!

    elias h • 19.11.2012 19:48

    Hieman erikoinen leffa. Jotkin hahmot olivat todella hyviä ja tekivät elokuvasta katsottavan.

    Rudolf • 20.11.2012 19:46

    Kurssin paras elokuva! Aihe oli mielenkiintoinen, ja Peter Sellersin kolmoisrooli oli huikea!

    Verna • 23.11.2012 11:55

    Mielestäni mustan huumorin kruununjalokiviä. Absurdi tilanne naurattaa, ei yhtään vähemmän sen takia että se on osa todellista historiaa ja tietyllä tavalal nykypäivääkin. Kyllä ihminen se vain on kumma otus.

    MiikaH • 27.11.2012 22:45

    Melko hyvä mustavalkoiseksi elokuvaksi. Peter Sellersin kolmoisrooli teki suuren vaikutuksen! Mukana oli myös kylmän sodan aikasia kliseitä ja niistä väännettyä huumoria.

    Teo M • 28.11.2012 13:00

    Taas niitä elokuvia, joka yllätti kurssilla. Huumorikin osui aika hyvin kohdalleen ja siltä ei säästynyt kumpikaan kylmän sodan vastapuolista. Elokuva myös asetti seuraavalle elokuvalle riman liian korkealle.

    Tommi • 4.12.2012 18:27

    Elokuva oli hyvä. Se parodisoi hauskasti etenkin amerikkalaisia, ylipatrioottisia kenraaleita sekä sotilaita, ja osaa lypsää kaiken ilon irti ydintuhon uhasta.

    Leomir • 11.4.2013 20:09

    Muutamaan kertaan nähty elokuva, asetelma on mielestäni erittäin hieno.

Kirjoita viesti