Diktaattori

The Great Dictator, ,

 
1

Elokuvan maapallo-kohtaus on jo itsessään hervoton klassikko! Diktaattorin sanoma on kuitenkin syvässä inhimillisyydessä. Chaplin nostaa ajattoman tilannekomiikkansa ja kulkurihahmonsa kautta katsojan silmien eteen kysymyksen tavallisten ihmisten vastuusta hirmuhallintojen ja diktatuurien ylläpitäjinä.

Diktaattori
The Great Dictator

Charles Chaplin
USA, 1940, 113 min, K7

Elokuvan maapallo-kohtaus on jo itsessään hervoton klassikko! Diktaattorin sanoma on kuitenkin syvässä inhimillisyydessä. Chaplin nostaa ajattoman tilannekomiikkansa ja kulkurihahmonsa kautta katsojan silmien eteen kysymyksen tavallisten ihmisten vastuusta hirmuhallintojen ja diktatuurien ylläpitäjinä.

Lue lisää Kommentoi
    Pyry • 21.9.2016 19:08

    Katsoin pari vuotta sitten tämän elokuvan ja julkisti sen Chaplinin parhaaksi. Kultakuume oli hauskempi ja Kaupungin valot liikuttavin, mutta tämä onnistui mielestäni olemaan sekä liikuttava että hauska tavalla, jolla nämä kaksi muuta eivät välttämättä onnistuneet. Katsoessani Diktaattoria nyt uudestaan tajusin, että kyseessä ei missään nimessä ole varsinkaan Kultakuumetta parempi elokuva. Kultakuumee on komedian mestariteos ja Diktaattori on vain todella hyvä. Elokuvan parhaat vitsit ovat loistavia, mutta niitä ei tule yhtä tiuhaan tai paljon kuin Kultakuumeessa. Elokuvan liikuttavuus taas oli vähentynyt huomattavasti. Elokuvan päärakkaustarina toimii PALJON paremmin kuin esimerkiksi Kultakuumeessa, mutta esimerkiksi elokuvan loppupuhe, jossa on todella tärkeä ja kaunis sisältö, on kirjoitettu liiallisella paatoksella, joka saa puheen tuntumaan hieman ärsyttävältä. Sama näkyy muutenkin läpi elokuvan liiallisena mahtipontisuutena ja paatoksena. Eikä kyseessä ole edes Chaplinin ainoasta elokuvasta, jossa tämä ongelma on. Kultakuumeeseen jälkeenpäin Chaplinin tekemä narraatio on erittäin ärsyttävä. Chaplin oli mestarillinen elokuvantekijä, mutta kun hän lopulta suostui tekemään äänielokuvia, tuli esille suuri ongelma: hän ei osannut kirjoittaa dialogia mykkäkomediohinsa.
    Kyseessä on kuitenkin Chaplinin neljänneksi tai viidenneksi paras elokuva, jonka olen nähnyt (1. Kultakuume, 2. Kaupungin valot, 3. Nykyaika, 4. ja 5. Diktaattori ja Ritari Siniparta). Chaplinin tuplapääosaroolisuoritus on loistava ja elokuva ei tunnu liian pitkältä tai tylsältä missään vaiheessa. Chaplin myös onnistuu laittamaan huumorinsa oikeaan tarinaan paremmin kuin monessa tapauksessa. Myös Jack Oakien sivuosaroolisoritus Mussolini-tyyppisenä hahmona on loistava. Elokuvassa on paljon loistavia kohtauksia. Legendaarinen Maapallo-kohtaus saa ehkä hieman liikaa huomiota elokuvan muihiin loistaviin kohtauksiin verrattuna, mutta en pysty sanomaan, ettei se olisi erinomainen kohtaus. Muita kohokohtia ovat esimerkiksi vanukaskohtaus, kohtaus, jossa Chaplin ja Paulette Goddard taistelevat salaisia poliiseja vastaan paistinpannulla ja mikä tahansa Oakien ja Chaplinin välisistä lapsellista kilpailua kuvaavista kohtauksista.
    Kyseessä ei ole mestariteos niin kuin muistin, mutta silti loistava elokuva

Kirjoita viesti