Pojat

Pojat, ,

 
5

Mikko Niskasen ohjaama Pojat on yksi Suomen elokuvahistorian arvostetuimmista esikoiselokuvista. Se sijoittuu sota-aikaan, mutta on ensisijaisesti psykologinen ja sosiologinen tutkielmana sodan vaikutuksista lapsiin ja koko kansakuntaan. ”Pojat on reissu lähihistoriaan ‒ jatkuvasti ajankohtainen kuvaus lasten viattomuuden tahriintumisesta aikuisten järjestämässä kaaoksessa.”

Mikko Niskasen ohjaama Pojat on yksi Suomen elokuvahistorian arvostetuimmista esikoiselokuvista, eikä se ole vanhentunut juuri lainkaan viidessä vuosikymmenessä. Elokuvallisesti raikas ja sanomaltaan koskettava teos jää luultavasti suomalaisen elokuvan kaanoniin ikiajoiksi.

Pojat on sijoittuu sota-aikaan, mutta se on ensisijaisesti psykologinen ja sosiologinen tutkielmana sodan vaikutuksista lapsiin ja koko kansakuntaan. Vuonna 1955 valmistunut Tuntematon sotilas kuvasi sotaa lähinnä taisteluiden ja sotilaiden perspektiivistä, mutta Pojissa näkökulma oli toinen: sodan hengen saattoi aistia yhtä hyvin tai jopa paremmin tutkimalla kotirintaman tunnelmia ja asenteita. Nykykatsoja saattaa hämmentyä elokuvan nimihenkilöiden ja muidenkin hahmojen ihannoivasta suhtautumisesta sotaan ja sotilaisiin.

Elokuva perustuu Paavo Rintalan romaaniin, joka ilmestyi vuonna 1958. Omaelämäkerrallinen teos kuvasi poikajoukon suhtautumista Ouluun sijoitettuihin saksalaisjoukkoihin jatkosodan ja Lapin sodan vuosina.  Rintala piti teostaan kuvauksena lapsuuden loppumisesta. Hän summasi kirjansa näin:

”Pojat on reissu lähihistoriaan ‒ jatkuvasti ajankohtainen kuvaus lasten viattomuuden tahriintumisesta aikuisten järjestämässä kaaoksessa.”

Sekä romaani että elokuva olivat aikaansa edellä. Kumpikin oli sekä tyylillisesti että aiheensa puolesta jonkinlainen irtiotto 1950-luvun viihteellisestä ja turvallisuushakuisesta optimismista. Molemmat kuvasivat maailmaa lapsen tasolta.

Elokuvallisesti Pojat on eräänlainen välimuoto: se on kerronnaltaan raikkaampi ja realistisempi kuin edellisen vuosikymmenen tyyliltään teatraaliset elokuvat, mutta Niskanen ei ole myöskään lähtenyt täysillä mukaan Ranskasta käynnistyneeseen uuteen aaltoon.

Niskanen muokkasi Rintalan romaania melko vapaasti. Monia kohtauksia on jätetty kokonaan pois, ja tapahtumien järjestystäkin on muutettu. Näin ohjaaja vältti paperinmakuisen romaanifilmatisoinnin syntymisen.

Seuraavissa kappaleissa paljastetaan tarinan loppuratkaisu, joten lukeminen kannattaa lopettaa tähän ja jatkaa vasta näytöksen jälkeen.

Elokuvan loppukohtaus on herättänyt paljon keskustelua ja kiitosta. Jake kuulee äitinsä lähteneen saksalaisen upseerin mukana pois Oulusta. Poika juoksee ensin asemalle ja sitten vauhtiaan kiihdyttävän junan perään. Jake tarrautuu junan takasiltaan, mutta ote irtoaa ja poika jää makaamaan kiskoille. Ainoa repliikki on lohduton parkaisu ”Äiti!”.

Romaanissa Jaken kohtalo oli vieläkin kovempi: poika ampuu itsensä. Elokuvan lopussa katsoja voi halutessaan uskoa, että Jake saattaa vielä toipua menetyksestään. Kirjailija sen sijaan ei jätä edes pientä mahdollisuutta toivosta.

Jaken roolissa nähdään sittemmin suomalaisen taiteen ja viihteen legendaksi noussut Vesa-Matti Loiri esikoisroolissaan (alkuteksteissä muodossa Matti Loiri). Kohtausta varten 17-vuotiaalle näyttelijänalulle rakennettiin pehmustetut suojahousut, jotta hän ei satuttaisi itseään raahautuessaan junan perässä.

Pahimmillaan paatoksellinen kohtaus voisi olla piinallista katsottavaa, mutta Niskanen ja Loiri onnistuvat pitämään sävyn juuri oikeana. Teennäinen pateettisuus loistaa poissaolollaan, ja kohtauksessa puskevat läpi aito tragedia ja epätoivo.

Antti Pentikäinen

Lue lisää Kommentoi
    Henna • 24.9.2014 12:56

    Elokuva ei mielettänyt minua ja se oli mielestäni pitkästyttävä. Kohtauksista ei saanut oikein selvää enkä lopulta tajunnut elokuvasta juurikaan mitään. Hyviä puolia elokuvassa oli kun sota aikojen elämän tyylistä sekä vaikutuksista kerrottiin ja kun sitä vertaa nykyaikaan niin ero on huomattavan suuri.

    latee • 24.9.2014 12:57

    Ääni ei kuulunut kauhean hyvin, mutta elokuva oli muuten aika hyvä, sillä se liittyi toiseen mailmasotaan. Itse olen kiinnostunut niistä ajoista.

    Aku • 24.9.2014 13:03

    En saanut elokuvasta oikein kunnon otetta, mutta elokuva oli ihan hauskaa katseltavaa. Oli mielenkiitoista katsoa miten pojat toimivat ja minkälaista poikien elämä oli tuohon aikaan. elokuva ei ollut oarhaita näkemiäni, mutta elokuvassa oli jotain kohtauksia jotka jäivät mieleen mm. loppu jossa Jaken äiti lähtee Saksaan.

    Anna • 13.12.2014 23:41

    Kuvan ja äänen laatu ei ollut parhaita mahdollisia ja se teki elokuvan seuraamisesta vähän vaikeaa. Elokuva oli kuitenkin oli mielenkiintoinen, koska näki millaista elämä on 2. maailmansodan aikana ollut Suomessa.

    Arja Majuri3.1.2015 12:13

    Elokuvan Pojat käsikirjoitus on sopiva tähänkin päivään, kun katsotaan lapsia ja nuoria, jotka ovat vailla vanhempien ohjausta ja huolenpitoa. Silloin lapset tukivat toisiaan. Nyt ovat mielenterveystyöntekijät ja masennuslääkkeet. Yksi on kuitenkin varmaa. Terveen tunne-elämän omaava kokee ja löytää tästä elokuvasta paljon Yksi on kaikista ylitse muiden, JAKE, vaikkakin kaikki pojat osaavat tulkita roolityönsä loistavasti. Nyt, kun Vesa-Matti Loiri täyttää 70v. voidaan viettää elokuvan juhlavuosi Vesa-Matin merkeissä. Toinen asia, jonka tuon vielä esille on Eino Leinon runojen tulkinta, sellaiseen ei kukaan tule koskaan pystymään niin kuin Vesa-Matti.

Kirjoita viesti