Perkele! Kuvia Suomesta

, , //

 
9

Jörn Donner on monessa voissa paistettu ja lukuisassa liemessä marinoitu kulttuurin, politiikan ja liike-elämän monionittelija, jonka ura elokuvan parissa käynnistyi kriitikkona 18-vuotiaana ja laajeni ohjaajantöihin 21-vuotiaana.

Jörn Donner on monessa voissa paistettu ja lukuisassa liemessä marinoitu kulttuurin, politiikan ja liike-elämän monionittelija, jonka ura elokuvan parissa käynnistyi kriitikkona 18-vuotiaana ja laajeni ohjaajantöihin 21-vuotiaana. Näistä ajoista on 60 vuotta, ja väliin mahtuu niin paljon, että on parempi pysyä elokuvan ja kenties reportaasien maailmassa – olkoonkin, että käsillä oleva uskomaton teos Perkele! Kuvia Suomesta sivuaa myös politiikkaa ja liike-elämää.

Sarjamme ehkä rikollisen ainoa dokumentti – sillä suomalaisen dokumenttielokuvan historia on jännittävimmillään yhtä rikas kuin näytelmäelokuvan – on valintana melkein ohittamaton, koska sitä on vaikea määritellä. Eräällä tavalla kyseessä on reportaasi, toisaalta poleeminen essee, jostakin näkökulmasta ehkä täysin järjestetty ”fiktio”, mutta vähintäänkin kiinnostava ajankuva ja provokaatio, jonka iskuvoima ei ole hellittänyt. Elokuvaan Perkele! kannattaa suhtautua avoimin mielin. Muuten se ei naurata. Tai itketä. Kaikki on kuitenkin mahdollista.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun Donner 1960-luvun lopussa lähetti kaksi assistenttiaan, elokuvantekijät Jaakko Talaskivi ja Erkki Seiro, tutkimaan suomalaista todellisuutta, kuvaamaan kaupunkia ja maaseutua, musiikkifestivaaleja ja heinälatoja, baareja ja eduskunnan portaita, haastattelemaan poliitikkoja ja kadunmiehiä, kerjäläisiä ja keskustapuoluelaisia, prostituoituja ja autokauppiaita. Donner lähti myös itse  mukaan monelle matkalle – kuva hänestä, tästä boheemista kosmopoliittisesta hahmosta, haastattelemassa pellolla kuokkivaa jäyhää maajussia, on ikimuistoinen. Hiljalleen materiaalista alkoi hahmottua kuva jostain, mutta mistä?

Perkele! käväisee myös Ruotsin puolella, jossa aikuissensuuri on hellittänyt verrattuna yhä jähmeisiin, konservatiivisiin suomalaisiin oloihin. Donner, Seiro ja Talaskivi ravisuttavat tarkoituksella aikansa tabuja – elokuvan kohtalona ensimmäisellä teatterikierroksella olikin useiden kohtausten sensurointi. (Kerrottakoon, että tällainen elokuvia saksiva aikuissensuuri elokuvalevityksessä päättyi vuonna 1993, moni kokonaan kielletty elokuva vapautui vasta 2001.) Perkele! Kuvia Suomesta näyttää Suomesta kuvia, joita moni ei olisi halunnut nähdä. Kamera vyöryy paitsi läpi edistyksellisen ja puhtaan, myös likaisen ja häpeällisen. Elokuvan nimen takana voidaan halutessaan nähdä paholainen, joka haluaa vietellä viattoman Suomi-neidon. M.A. Numminen ja Rauli Badding Somerjoki vastaavat iskevistä taustalauluista.

Miksi tämä elokuva tehtiin? Ehkä siksi, että katsoisimme sitä 40 vuotta myöhemmin hämmästyneinä ja ihmetellen yhä samaa kysymystä. Toinen voisi kysymys voisi kuulua, miksi vastaavia ei ilmesty tänä aikana.

Pohdittavaksi:

Herättävätkö elokuvan tekijät itsessäsi moraalista närkästystä. Miksi?

Onko elokuvan Suomi vielä tänä päivänä tunnistettavissa? Vai onko se mahdollisesti ollut koskaan?

Millaisin keinoin elokuva esittää yhteiskunnallisia väittämiä? Käyttääkö se faktoja vai mielikuvia päämääriensä saavuttamiseen?

Lue lisää Kommentoi
    Katariina, Kimpinen. • 14.11.2013 12:32

    Elokuvan suoruus yllätti. Tapahtumat pomppivat kohtauksesta toiseen ja juonessa oli vaikea pysyä mukana, jos sellaista edes sen kummemmin oli. Jäi vähän pitkäveteiseksi.

    katariina, kimpinen • 14.11.2013 15:35

    Elokuvan suoruus yllätti. Kohtaukset pomppivat tilanteesta toiseen ja juonessa oli vaikea pysyä mukana.

    Veera • 15.11.2013 16:08

    Elokuva oli joistakin kohti mielenkiintoinen, jossa oli uutta tietoa ja jaksoi seurata, toisinaan taas ei. Kokonaisuus kuitenkin ihan hyvä.

    Kukka, Kimpinen • 18.11.2013 12:17

    Elokuva on onnistunut selvässä tavoitteessaan herättää keskustelua ja ärtymystä. Elokuvan rakenne oli kuin mielen vuoristorata, tunnelma elokuvan jälkeen ärtynyt ja hämmentynyt.

    Aki Rissanen • 21.11.2013 10:46

    Elokuva oli iha katsottava ja mielenkiintoinen, tai ainakin parempi kuin osa muista elokuvista. 3/5

    Niko • 24.11.2013 18:23

    Tämä (dokumentti)elokuva oli varsin mielenkiintoinen, koska siihen aikaan oli samat ongelmat kuin nykyäänkin.

    Minna J. • 4.12.2013 18:26

    Elokuva oli hyvä. Elokuvassa tuotiin hyvin esille elämän karuutta tuohon aikaan. Mielenkiintoista oli ihmisten haastattelut, joista tuli esille mm.heidän haaveensa.

    JohannesP • 10.12.2013 20:37

    Tämän oli kyllä melkoinen yllätys. Pätkän teossa oli selvästi tarkoituksena herättää paljon kohua, ja se onnistuu siinä.

    Ida • 20.12.2013 12:19

    Minulla ei ole mitään mielenkiintoa tälläista kohtaan joten elokuva oli aika tylsä.

Kirjoita viesti