Laulu tulipunaisesta kukasta

Laulu tulipunaisesta kukasta, ,

 
17

Suomen täytyy olla maailman johtava maa koskimaisemien kuvauksessa - tai ainakin se oli sitä vielä Tulion aikana. Nykyäänhän ei ole paitsi vastaavaa taitoa kuvaukseen mustavalkofilmillä, ei myöskään niitä koskia...

Teuvo Tuliosta, joka 1920-luvun lopulla sinkoutui suomalaisen elokuvan tähtikaartiin elokuvissa Mustat silmät, Sininen varjo ja Mustalaishurmaaja, kehkeytyi visionäärinen ohjaaja, oloissamme hyvin outo lintu. Turkkilaisverisen, Latviassa lapsuusvuotensa viettäneen tekijän ura Suomessa kattaa lähes 50-vuotisen ajanjakson, 1920-luvun lopulta 1970-luvun puoliväliin, mutta tämän kaaren merkitystä alettiin kunnolla ymmärtää vasta lähempänä ohjaajan kuolemaa vuonna 2000. Suomessa se tapahtui aluksi elokuvahullujen piireissä, sittemmin laajemmin television ja dvd-levityksen kautta. Aivan viime vuosina Tulio on ollut kansainvälisesti juhlituimpia elokuvahistorian suomalaisohjaajia, jonka maine vain jatkaa kasvuaan. Mistä on kyse? Hulluudesta ehkä. Tulion elokuvia ei ainakaan kannata katsoa puhtaasti rationaalisen maailmankuvan läpi.

Tulion kolme ensimmäistä elokuvaa kuuluvat historian menetettyihin filmiaarteisiin, tuhouduttuaan Adams-filmiyhtiön tulipalossa 1950-luvun lopulla. Nyt nähtävä Laulu tulipunaisesta kukasta oli Tulion ensimmäinen elokuva itsenäisenä tuottajana – linjaveto, joka piti hänen uransa loppuun saakka. Taustalla on Johannes Linnankosken samanniminen menestysromaani (1905), joka on tähän päivään mennessä filmattu viisi kertaa. Kyse on maaseutuja kiertelevän viettelijän, kukasta kukkaan hyppivän Olavin tarina, jonka Linnankoski kirjoitti moraliteetiksi, mutta jossa Tuliossa kiehtoi sen aistovoimaisuus, eroottinen lataus ja majesteettisen luontokuvauksen mahdollisuudet.

Suomen täytyy olla maailman johtava maa koskimaisemien kuvauksessa – tai ainakin se oli sitä vielä Tulion aikana. Nykyäänhän ei ole paitsi vastaavaa taitoa kuvaukseen mustavalkofilmillä, ei myöskään niitä koskia… Tulion elokuvassa nähdään monumentaalinen koskenlasku, joka kuvattiin 12 kameralla ja synnytti samalla dokumentin aidosta kylätapahtumasta. Kuvissa näkyvät ”avustajat” tulivat seuraamaan filmaustapahtumaa, jota Tulio oli mainostanut itse lehdessä. Uhkarohkean koskenlaskun tukin päällä suoritti useampaan kertaan yksi paikallinen työläinen.

Tulion kuvaama Olavi (pääosassa futistähti Kaarlo ”Kille” Oksanen) on itseään täynnä oleva härkäpäinen kulkuri, jonka kautta Tulio maalaa nuoren miehen syntisen elämän koko kirjon, lemmenvaellukset ja uhkrohkeat temppuilut, joiden sijaan tämän soisi jo laskeutuvan avioliiton satamaan ja kunnolliseen talonpoikaiselämään.

Tulion myötä syntyi käsite ”heinäkasaerotiikka”, samoin kuin monet peruskuvat suvimaisemien ja ihmisluonnon piilotettujen halujen symbioosista. Laulu tulipunaisesta kukasta ei välttämättä kokonaisuutena ole ”ehein” tai johdonmukaisin Tulion elokuvista, mutta suomalaisen klassikkotarinan komeana, ristiriitaisena filmatisointina siinä on paljon, johon nykykatsoja voi tarrata paitsi haikeudella, myös itsensä tunnistaen.

Pohdittavaksi:

Onko elokuva moraliteetti, vai sisältääkö se opetuksen vain näennäisesti?

Missä määrin ylilyönnit toimivat elokuvassa? Miksi Tulio pyrkii irtaantumaan realistisimmasta esitystavasta?

Millä tavalla koit elokuvan näyttelijäsuoritukset suhteessa nykypäivän tapaan esittää henkilökuvia? Voisiko elokuvan tyyli toimia myös nykyelokuvassa?

Lue lisää Kommentoi
    -- • 1.10.2013 19:19

    Jotku elokuvan kohtaukset oli ylinäyteltyjä ja elokvuva oli minusta liian pitkästyttävä.

    Minna J. • 16.10.2013 21:19

    Elokuva oli hyvä, mutta välillä teennäinen.

    JohannesP • 18.10.2013 10:07

    Alinäyttelyä, ylinäyttelyä, outoja kuvakulmia ja ikuisuuksia kestäviä koskilaskuja. Pidän ideasta, että Olavi tekee asioita joidan seuraukset tulevat bumerangina takaisin. Elokuva olisi voitu toteuttaa paremmin, mutta kritisoidessa tällasita elokuvaa täytyy muistaa sen ikä, joten en jatka enempää.

    Ida • 19.10.2013 09:43

    Se tunne kun mykkäelokuva oli parempi.. Samaa jauhantaa kohtauksesta toiseen melkein kaksi tuntia. Ei ollut yhtään mun mieleen

    Reetta-Maija, Kimpinen • 24.10.2013 19:56

    Päähenkilö Olavi herätti asenteellaan sekä käytöksellään kärkkäitä, jopa ärtyyntyneitä ajatuksia. Koskimaisemien ja koskenlaskun kuvaaminen oli hienoa, mutta toistoa oli liikaa ja kohtaukset olivat liian pitkiä. Ylilyönnit toimivat elokuvassa ja toivat hauskuutta ja huumoria.

    Salla • 29.10.2013 21:53

    Ehkä huonoin leffa minkä oon koskaan nähny. En ymmärtänyt juonta yhtään, koskenlaskua oli puuduttavan paljon ja näyttelijät eivät olleet mielestäni kovin hyviä.

    Niko • 24.11.2013 18:26

    Juoni jäi epä selväksi ja koski kohtauksia liikaa

    Boris 9d • 16.1.2014 08:08

    Elokuva ei ollut minun mielestä hyvä. Parhaiten mieleeni jäi kohtaus, jossa Olavi liukui koskea pitkin tukilla, koska se kesti varmaan kymmenen minuuttia ja se oli oikeastaan ehkä tylsin kohta jonka olen koiskaan nähnyt elokuvassa. Parhaiten elokuvassa teki vaikutuksen Olavi, koska hän oli loistava. Hän oli elokuvan kiinostavin henkilö. En tiedä miksi elokuvan nimi on laulu tulipuinaisesta kukasta.

    Jere 9D • 16.1.2014 10:09

    Elokuva oli aika lapsellinen ja tylsät kohtaukset kestivät kauan.Elokuva oli mielestäni enemmän komediaa, koska näytteliät olivat niin koomisen huonoja.Elokuva oli kuitenkin siedättävä siihen nähden, että se oli tehty vuonna 1938. En katsoisi elokuvaa uudestaan tai elikuvan jatko-osaa. Olavi kuitenkin oli vertaansa vailla oleva unelma näyttelijä ,jonka laittaisin tämänkin päivän uutuus filmeihin voittamaan oscareita.

    Lauri 9D • 16.1.2014 12:12

    Elokuva oli mielestäni suhteellisen huono, koska juonenkerronta oli mielestäni epäselvä ja henkilöhahmoista ei saanut kovin tarkkaa kuvaa . Elokuvassa teki vaikutuksen se, että Olavi laski kosken niin hyvin. Elokuvasta jäi mieleen se, että Olavilla oli niin monta naista. Olavi oli mielenkiintoisin henkilö , koska muista henkilöhahmoista en saanut edes tarkasti selvää muistan vain heidän nimet. Elokuva oli pitkäveteinen ja ei kovin ajankohtainen. Tosin elokuva oli yllättävän hyvä 1930-luvun elokuvaksi.

    Juuso • 16.1.2014 12:14

    Kohtaus joka jäi mieleeni oli se kun Olavin äiti haki Olavin vierasmökistä, koska mielestäni se on todella noloa.Elokuvassa teki vaikutuksen se että elokuva oli hyvä jos verrataan nykyajan elokuvia ja 30-luvun elokuviin. Elokuvassa mikään ei jäänyt vaivaamaan. Hahmoista kiinnostavin oli Olavi, koska Olavi oli rohkea ja naistenmies. Omasta mielestäni elokuva oli todella tylsä ja pitkäveteinen , koska se oli mustavalkoinen ja se ei ole ajankohtainen

    niilo pirttijärvi 9D • 16.1.2014 12:15

    Mielestäni elokuva oli huono, mutta samaan aikaan ihan hyvä. Syy tähän oli ,että elokuvan huonous ja yli\ali näyttely nauratti yleisöä. Elokuvasta minulle jäi erityisesti mieleen kohdat missä Olavi petti tyttöjään kerta toisensa jälkeen. Nämä kohtaukset jäivät mieleeni, koska ne olivat huvittavia. Mikään ei elokuvassa tehnyt minuun vaikutusta. Minä petyin elokuvassa, kun olavi lopetti pettämisen ja alkoi ottaa suhteet vakavasti. Tämä mielestäni teki elokuvasta tylsemmän. Mielestäni elokuvan nimi viittaa Olavin tuliseen rakkauteen kaikkia naisiaan kohtaan. Muut ihmiset ovat kirjoittaneet, että elokuva oli huonoin mitä olivat koskaan nähnyt. Mielestäni kuitenkin elokuva oli vähän parempi kun muut ihmiset ovat kirjoittaneet.

    Inga 9D • 17.1.2014 13:47

    Pidin elokuvasta vaikka se ei ollutkaan mieleiseni elokuva. Elokuva oli enimmäkseen yksitoikkoinen ja tylsä esim. koskenlaskun aikana. Pidin kuitenkin siitä miten elokuva oli kuvattu, koska itse pidän mustavalkoisista elokuvista. Elokuva oli hauska johtuen näyttelijöiden puhe tavasta ja tyylistä mikä teki siitä koomisen. Jos saisin valita en kuitenkaan katsoisi elokuvaa uudestaan johtuen sen tylsyydestä.

    Donjeta 9B • 23.1.2014 21:04

    Elokuva oli mielestäni hyvä ottaen huomioon, että se on tehty 1930-luvulla. Näyttelijöiden näyttely oli välillä hyvinkin teennäistä ja ärsyttävää, mutta luulen ylinäyttelyn olleen normaalia sen ajan elokuville. Ehkäpä joidenkin asioiden liioittelemisella haluttiin korostaa jotakin asiaa tai saada elokuvan henkilön kokema suru, ilo tai pettymys perille katsojille. Pidin siitä, että luonto oli vahvasti läsnä elokuvassa. Kesäiset niityt ja koski olivat mahtavia kuvauspaikkoja, jotka niiden kauneuden lisäksi kuvasivat hyvin minkälainen Suomi oli 80 vuotta sitten.

    Elokuva oli yllättävän vaikea. Elokuvan katsomiseen tuli oikeasti keskittyä, jotta siitä olisi voinut saada jotain irti. Elokuvan nimi viittaa mielestäni johonkin Olavin tytöistä. Olavillahan oli paljon tyttöjä ja hän vaelsi maaseudulta toiseen, jolloin samalla myös tytöt vaihtuivat. Elokuvassa oli myös ehkä moraalinen sanoma. Nuorena ja riettaana sydäntensärkijänä Olavi ei ehkäpä miettinytkään tyttöjensä tunteita, ja elokuvan lopussa Olavi joutuukin kohtaamaan tekojensa seuraukset.

    Simo 9B • 27.1.2014 18:42

    Elokuva oli huono omasta mielestäni, koska olen tottunut nykyajan elokuviin. Näyttelijät olivat surkeita ja elokuvaa katsellessa aloin melkein nauramaan näyttelijöiden surkeudesta. Mieleen jäänyt kohtaus olin se kun Olavi laski jokea alas tukilla, koska se kesti todella kauan. Elokuvassa teki vaikutuksen ihmiset, jotka olivat mukana tekemässä elokuvaa, koska kohtausessa missä Olavi oli laskenut joen, muut kyläläiset tulivat hänen luokseen ja heitä oli paljon. Elokuvassa jäi vaivaamaan sen juoni jota en tajunnut ollenkaan. Henkilöhahmoista kiinnostavin oli Olavi, koska hän oli päänäyttelijä. En tiedä miten elokuvan nimi viittaa elokuvaan.

    Valtteri 9B • 1.2.2014 11:43

    Elokuva oli mielestäni erittäin tylsä ja huono ja liian pitkäveteinen. Näyttely oli liian teennäisä, eikä elokuvassa ollut yhtäkään hyvää kohtausta. Ainoa kohtaus joka jäi mieleen oli Olavin koskenlasku kohtaus. Elokuvassa mikään ei tehnyt oikein vaikutusta, koska mikään kohtaus ei näyttänyt olevan vaivalla tehty. Kiinostavi hahmo oli Olavi, koska ketään muuta hahmoa ei juuri esitelty. Elokuvan juoni ja nimi jäivät vaivaamaan, koska niistä ei saanut mitään selkoa.

    Matias kaijomaa3.2.2014 07:45

    laulu tulipunaisesta kukasta mielestäni kertoo päähenkilön suhteesta elokuvan muihin naisiin. Elokuvan päähenhilöllä on monia suhteita elokuvan ainana. Myöhemmin elokuvassa hän tapaa vanhoja naisiaa ja he kohtelevat häntä niinkuin saastaa joka oli heidät yksin jättänyt. Elokuvan päähenkilö työskentelee tukkimiehehenä , joka johtaa myöhemmin koskenlaskuun. Elokuva loppu siihen että päähenkilö saa lapsen ja kasvattaa hänet vaimonsa kanssa. Mielestäni elokuva on tyypiltään draama ja kertoo ihmissuhteista siltä aikakkaudelta

Kirjoita viesti