Kysymys elämästä ja kuolemasta

Matter of Life and Death, /, /

 
13

Englantilaisen fantasiaelokuvan merkkipaalu Kysymys elämästä ja kuolemasta valmistui vuosi toisen maailmansodan loputtua. Michael Powell ja Emeric Pressburger saavuttivat ensimmäisen suuren kaupallisen menestyksensä elokuvalla, joka pettävän pehmeästi käsittelee selviytymisen tuskaa. ”Miksi kellään on lupa elää”, kysyy filosofinen fantasia, joka pohtii selviytymissyyllisyyttä, rakkauden merkitystä ja jopa kansallisidentiteettien roolia elämän perustana.

Englantilaisen fantasiaelokuvan merkkipaalu Kysymys elämästä ja kuolemasta valmistui vuosi toisen maailmansodan loputtua.  Sodanaikana yhteistyönsä aloittaneet Michael Powell ja Emeric Pressburger saavuttivat ensimmäisen suuren kaupallisen menestyksensä elokuvalla, joka pettävän pehmeästi käsittelee selviytymisen tuskaa. ”Miksi kellään on lupa elää”, kysyy elokuvan rakkaustarinan sisälle kääriytyvä filosofinen fantasia, joka pohtii selviytymissyyllisyyttä, rakkauden merkitystä ja jopa kansallisidentiteettien roolia elämän perustana.

Elokuvassa sodassa oikeasti lentänyt David Niven (1910-1983) esittää lentokonepilottia, joka koneensa taivaalla menetettäessään hyppää pakosta ilman laskuvarjoa. Teon voi sanoa puhuttelevan sodan kokeneita katsojia, jotka olivat vuosia eläneet sodan tuoman epätietoisuuden vapaapudotuksessa.  Muut, jo lennolla pommituksen seurauksena kuolleet miehet löytävät itsensä erikoisesta taivaasta. Elokuvan taivas yhdistelee vienoa lohdullisuutta ja absurdia byrokratiaa koomiseen arkisuuteen kuin ehdottaakseen mahdollisesti sureville katsojille, että elämä tuonpuoleisessa voi olla elämää sekin. Kuitenkin laskuvarjotta hypännyt  Peter Carter (David Niven) herää kauniilla rannalla.

Powellin ja Pressburgenin suhteesta luontoon on kirjoitettu paljon, ja heidän mystinen yhteytensä kuvattavaan ympäristöön luo salaperäisen estetiikan kohtauksiin, joissa Peterille paljastuu, että hän ei olekkaan kuollut ja taivaassa. Asetelma kääntää oletuksemme ympäri tavalla, joka on keskeinen elokuvan tarkoitusperälle. Taivaan arkisuus ja elämän romanttisuus sekoittaa ennakko-odotukset tavalla, joka valmistaa meitä kuuntelemaan elokuvan kysymyksiä toisenlaisella avoimuudella.  Kuitenkaan taivaan reippaan lohdullisesta tunnelmasta huolimatta ei ole vaaraa, että elämän ja kuoleman kysymys olisi katsojalle yhdentekevä. Jo elävien valtakunnan juovuttavan kauniit värisävyt pitävät siitä huolen.

Peter Carterina kevyttä komediaa näytellyt, Hollywoodissa jo kymmenen vuotta tähtenä elänyt Niven tuo rooliinsa hienosyisyyttä, jota hän ei tulisi monissa muissa elokuvissa näyttämään. Muita lentopilotteja sodan aikana haudanneen miehen ei ollut vaikea kunnioittaa tarinaa. Lisäksi, elokuvan keskittyessä kysymykseen rakkaustarinasta elämän ja kuoleman avainkysymyksenä, kannattaa huomioida, että Niven oli elämässään itse yllättäen menettänyt paljon rakastamansa vaimon. Kysymys elämästä ja kuolemasta oli Nivenin ensimmäinen elokuva Englannissa Los Anglesiin emigroitumisen jälkeen. Englannista lähtiessään näyttelijällä oli mukaanaan morsian, joka kuoli pian parin Hollywoodiin saapumisen jälkeen. Juhlat pariskunnan uudessa kodissa päättyivät traagisesti, kun kesken riehakkaan seuraleikin Nivenin vaimo unohti kellarin portaiden viallisuuden.

Yksi elokuvan sydämessä olevia ajatuksia on Peterin tuiskahdus, kun kuolema on käynyt ilmoittamassa, että hänen elossa olemisensa on taivaan virheestä johtuvaa: ”Ei ole minun vikani, että en ole kuollut!” Selviytyjän syyllisyys on ehkäpä elokuvan sisäinen moottori. Saako elämä, ruusu, olla olemassa vain puhtaan itsearvoisesti? Kysymykset identiteettien suhteista toisiinsa nostetaan kirjaimellisesti esiin elokuvan loppukohtauksissa, joissa taivaallinen tuomioistuin päättää Peterin kohtalosta. Keskustelu yksilön kohtalosta hukkuukin ”suurempiin” väittelyihin kansakuntien arvosuhteista ja historioista. Elämän ja kuoleman kysymyksen päättäjät ja yleisö järjestäytyvätkin rakastavaisten ympärille kuin koneisto, johon päähenkilöillä on vain sattumanvaraista vaikutusta. Puvustus ja kuvaus korostavat päätöksentekokoneiston kovaa muodollisuutta ja rakastavaisten romanttista ihmisyyttä. Koneistolle jopa kyynel on kiinnostava vain todistusaineistona päätöksen tekoon.

Elokuva selkeästi koskettaa  kysymystä sodasta selvinneiden miesten mielenterveyden ongelmista. Peterin keskustelut näkymättömien hahmojen kanssa voi lukea monella tasolla kuten myöskin sen,  että lopullinen ratkaisu metafyysisellä tasolla tapahtuu samanaikaisesti kun miestä parannetaan leikkauksella. Lopulta trauman kokeneen yksilön täytyy täytyy selvittää sisäiset konfliktinsa jollain tavalla, mikä se sitten olikin. Kuten psykologi Frank Reeves (Roger Livesey) ehdottaa: ”Jos tämä mies ei näissä mielensä oikeussaleissa saa selville syytä selviytymiseensä, meidän on keksittävä se. Lyöttäydymme yhteen, juomme muutaman, ja keksimme lääketieteen isoimman emävalheen.” Kuten monissa muissakin Powellin ja Pressburgerin elokuvissa, näennäinen kauneus saattaa kätkeä sisälleen kovemman, kyynisemmän tavan tulkita elokuvan tarinaa.

Tanja Rutanen

Lue lisää Kommentoi
    Joonas • 22.10.2012 12:39

    Todella mielenkiintoinen idea!

    Iris • 22.10.2012 13:51

    Elokuvassa oli selkeä rakenne josta tykkäsin, sillä se teki siitä helpomman seurata. Elokuvan idea oli hauska ja juoni hyvä. Leffa muistutti rakenteeltaan jo aika paljon nykyaikaisia leffoja.

    Ida • 22.10.2012 19:25

    Elokuvan juoni oli erittäin selkeä, ja pidin kovasti siitä, että kaksi maailmaa oli erotettu mustavalkoisella ja värillisellä. Elokuvaa oli, Iriksen sanoin, helppo seurata, kaiken kaikkiaan elokuva oli hyvä ja mielenkiintoinen.

    Reetta • 25.10.2012 13:32

    Elokuva oli mukava sillä siinä oli selkeä juoni toisin kuin edellisissä leffoissa. Se oli myös ensimmäinen missä oli värit, vaikkakin vain osittain. Taivaan ja maan erottelu värein oli kuitenkin ihan hauska lisä elokuvaan.

    sonja • 25.10.2012 13:36

    elokuvan juoni oli selkeä ja idea siitä, että kaksi maailmaa erotetaan toisistan eri väreillä oli hauska. se oli paras tähän mennessä katsotuista. huumoriakin oli mukavasti

    Eljas • 28.10.2012 18:27

    Leffan idea kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä oli hauska ja mielenkiintoinen! Myös oikeudenkäynti elämästä oli erittäin hieno kohtaus.

    Topias • 19.11.2012 18:46

    Hienosti toteutettu kuoleman jälkeinen elämä ja muutenkin mielenkiintoinen elokuva.

    Ilona • 20.11.2012 19:03

    Selvä, kevyt, ja ehkä vähän kliseinenkin elokuva idealtaan. Ei herättänyt paljoakaan ajatuksia. Toisaalta jotkin kohdat, esimerkiksi rappuset taivaaseen, oli toteutettu mielenkiintoisesti ja olivat idealtaan hassuja!

    Rudolf • 20.11.2012 19:51

    Hyvin toteutettu fantasialeffa! Tykkäsin!

    Sakari LPR • 23.11.2012 00:39

    Varmaan elokuvan tekijät ihan tavallista koittanut, mutta priimaa pukkaa vaan tulemaan!

    Teo M • 28.11.2012 11:56

    Elokuva, josta en uskonut ennakkoon pitäväni, mutta yllätti todellakin positiivisesti. Elokuvassa oli hienoja oivalluksia, kuten oikeudenkäynti leikkauksen aikana.

    Tommi • 4.12.2012 18:33

    Todella mielenkiintoinen. Erityisen jännittävää oli selvittää, oliko enkeli todellinen vai pelkkä sotilaan harhanäky.

    Leomir • 11.4.2013 20:10

    Tämä oli loistava elokuva. Sekä dramaattinen että hauska. Kontrasti värittömän taivaan(?) ja värikkään maan välillä oli mielenkiintoinen.

Kirjoita viesti