Kultakuume

The Gold Rush, ,

 
3

”Luultavasti tärkein yksittäinen taiteilija, jonka elokuva-ala on tuottanut, epäilemättä ainutlaatuisin esiintyjä ja todennäköisesti edelleen maailmanlaajuisesti tunnetuin ikoni.”

Kultakuume
Ohjaus Charles Chaplin
The Gold Rush, USA, 1925/1942, 95 min, S

”Luultavasti tärkein yksittäinen taiteilija, jonka elokuva-ala on tuottanut, epäilemättä ainutlaatuisin esiintyjä ja todennäköisesti edelleen maailmanlaajuisesti tunnetuin ikoni.”

Tämä kriitikko Andrew Sarrisin luonnehdinta kuvaa loistavasti Charlie Chaplinia (1889–1977), joka teki elokuvia kuudella vuosikymmenelle ja jätti pysyvän humanistisen perinnön maailmalle. Chaplinin merkitystä on mahdotonta yliarvioida, sillä hän on vaikuttanut tuhansien muiden elokuvantekijöiden työhän – puhumattakaan hänen elokuviensa herättämästä ilosta ja naurusta.

Kuinka tullaan maailman tunnetuimmaksi elokuvantekijäksi? Vaikka Chaplin saavutti urallaan paljon, oli hänen lapsuutensa Lontoossa erittäin köyhä. Ehkä juuri taustansa vuoksi Chaplin kuvasi myöhemmin vähäosaisia kunnioittavasti ja rakastavasti. Näyttelijänä ja laulajana työskennellyt äiti Hannah sytytti Charlesissa jo varhain teatterikipinän. Poika esiintyi varieteessa, näytteli ja toimi koomikkona. 19-vuotiaana hän teki sopimuksen, joka vei hänet Hollywoodiin.

Chaplin halusi kontrolloida elokuviensa jokaista yksityiskohtaa. Hollywoodin studiot puuttuivat herkästi elokuvien tekemiseen, joten Chaplin perusti yhdessä ohjaaja D. W. Griffithin sekä näyttelijöiden Douglas Fairbanksin ja Mary Pickfordin kanssa United Artists -studion. Oman tuotantoyhtiön suojissa Chaplin näytteli, ohjasi, käsikirjoitti, tuotti elokuviaan. Uransa loppupuolella myös sävelsi elokuviensa musiikin.

Charlie Chaplin oli yksi ensimmäisistä elokuvan supertähdistä. Häneen ja muutamaan muuhun tähteen henkilöityy elokuvan alkuvuosien tähtikultti. Chaplin tienasi huikeita summia, jotka hän sijoitti elokuviinsa. Mainetta kasvatti myös värikäs yksityiselämä monine suhteineen ja lapsineen.

Chaplinin tyyliä kutsutaan slapstickiksi, joka tarkoittaa fyysiseen törmäilyyn ja kohellukseen perustuvaa komediaa. Chaplinin slapstick kuitenkin kehittyi älykkäämmäksi ja kurinalaisemmaksi kuin monen muun koomikon. Moni sortui ylinäyttelemiseen, mutta Chaplin piti hahmon uskottavana ja maanläheisenä. Hän onnistui kuvaamaan pienen ihmisen selviytymistä kovassa maailmassa. Hän loi pienen kulkurin hahmon, joka tunnetaan muun muassa viiksistään, knallistaan ja kävelykepistään. Aluksi kulkuri oli ilkikurinen ja jopa ilkeä, myöhemmin hahmo pehmeni ja inhimillistyi.

Chaplin sai idean Kultakuumeeseen nähtyään valokuvia Klondiken kultaryntäyksestä. Hän kehitteli tarinan, joka sisältää mykkäkomedioista tuttua kohellusta ja romantiikkaa mutta myös traagisia elementtejä ja kullankaivajien elämän vaaroja.

Kultakuume on helppo nähdä kuvauksena amerikkalaisesta unelmasta: kaikilla on samat mahdollisuudet rikastua ja kokea kaivattu sosiaalinen nousu. Toisaalta Chaplin muistuttaa, että elämässä on muutakin. Rakkaus, ystävyys ja vastuun ottaminen ovat lopulta tärkeämpiä kuin ahneus ja kulta.

Kultakuume tehtiin vuonna 1925, jolloin kaikki elokuvat olivat vielä mykkiä. Kaksi vuotta myöhemmin Jazzlaulaja (The Jazz Singer) muutti kaiken: mykkäelokuvien tekeminen loppui kuin seinään. Chaplin uskoi, että puhe pilaisi pienen kulkurin hahmon, sillä sen kiehtovuus perustui fyysiseen näyttelemiseen ja mimiikkaan. Hän vältteli lopullista äänielokuvaan siirtymistä vuoteen 1940 asti, jolloin hän teki kaikkien aikojen menestyneimmän elokuvansa Diktaattorin (The Great Dictator).

Chaplin palasi Kultakuumeen pariin vuonna 1942, jolloin hän lisäsi elokuvaan säveltämänsä musiikin ja kertojanäänen. Moni pitää alkuperäistä mykkäelokuvaa ääniversiota parempana, mutta siitä on vaikea löytää kopioita. Kieltämättä Chaplinin kerronta kuulostaa ajoittain ärsyttävän mahtipontiselta ja omahyväiseltä, mutta se ei himmennä elokuvan komiikan ja tragedian loistoa.

Chaplin halusi tulla muistetuksi tästä elokuvasta, mutta on makuasiasta, mitä hänen teoksistaan pitää parhaana. Kultakuumeessa on kuitenkin näkyvissä jo kaikki mestarin tavaramerkit: häikäisevä fyysinen komedia, ikimuistoinen kulkurihahmo ja vakaumuksellinen pienen ihmisen puolustaminen.

Antti Pentikäinen

Pohdittavaksi

• Tutkikaa videolta Chaplinin kehonkieltä ja liikkumista. Mikä tekee hahmosta niin tunnistettavan? Miten slapstick-tyylin voisi siirtää kouluympäristöön? Kokeilkaa myös liikkua Chaplinin tapaan vaikka liikuntatunnilla.

• Chaplin lisäsi Kultakuumeeseen kertojanäänen vuonna 1942. Kokeilkaa kerronnan vaikutusta elokuvaan. Valitkaa jostakin elokuvasta kohtaus, jossa ei ole dialogia. Kirjoittakaa sitten pienissä ryhmissä sopivan pituinen selostus. Ääni voi olla esimerkiksi kohtauksessa olevan henkilön ajatusääni tai kyse voi olla niin sanotusta kaikkitietävästä kertojasta. Lukekaa tekstinne luokassa kuvan päälle. Millaisia vaikutelmia onnistuitte luomaan kertojan avulla? Muuttuiko kohtauksen alkuperäinen tunnelma tai sanoma?

• Kuinka tavallinen suomalainen voisi rikastua? Kehitelkää nykyaikaan sijoittuva elokuvatarina, jonka perimmäinen teema on sama kuin Kultakuumeessa.

• Suunnitelkaa ja mahdollisuuksien mukaan myös kuvatkaa lyhyt mykkä slapstick-komedia, joka sijoittuu kouluun. Millaista huumoria saa luotua, kun käytettävissä on vain oma keho ja kasvot ilman dialogia?

• Kirjoittakaa Kultakuumeelle jatko-osa. Kuinka pienen kulkurin ja Georgian elämä jatkuu?

Lue lisää Kommentoi
    Lotta • 3.11.2015 10:07

    Elokuva oli parempi kuin odotin. Se oli hauska ja juoni oli melko looginen vaikka elokuva oli mustavalkoinen eikä siinä ollut muuta kuin kertojan ääni. Arvosana 6/10

    Aku • 4.11.2015 15:53

    Filmi oli viihdyttävä ja mieluisa katsoa. Huono äänen- ja kuvanlaatu ei juurikaan haitannut kokemusta.

    Pyry • 13.11.2015 20:00

    Tämä oli varmaan kymmenes kerta kun näin Charlie Chaplinin mestariteoksen nimeltään Kultakuume. Olen aina halunnut nähdä alkuperäisen mykkäversion, mutta edes tämä hieman outo ja suurieleinen selostus ei haittaa kokemusta. Mutta miksi Kultakuume on niin loistava? Ensinnäkin, hyvin harva elokuva saa minut nauramaan niin usein, tai yhtä kovaan ääneen kuin Kultakuume. Toiseksi, Charlie Chaplin ohjaa, kirjoittaa ja näyttelee roolinsa loistavasti. Ehkä elokuvan rakkaustarina ei ole elokuvan parhaita osia (tietyssä vaiheessa mieleeni on noussut kysymys siitä että välittikö Georgia koskaan ”The lone prospectorista”), mutta tästäkin osuudesta saatiin tehtyä useita loistavia ja jopa hieman surullisia kohtauksia.

Kirjoita viesti