Kolmas mies

The Third Man, ,

 
19

Brittiläisen mustan elokuvan helmenä pidetty ja sikäläisen filmi-instituutin äänestyksessä vuosituhannen vaihteessa Top100-listan kärkisijalle yltänyt Kolmas mies on ohjaajansa, kaupunkien sielun kuvaajana kunnostautuneen Sir Carol Reedin (1906-1976) miestrilogian keskimmäinen ja komein täysosuma. Tämän iättömän klassikon ohella muut trilogian osat ovat James Masonin tähdittämät dublinilaisdraama Neljän tuulen talo (1947) ja Itä-Berliiniä kuvaava Mies ei-kenenkään-maalla (1953). Samoin elokuva oli keskimmäinen Reedin kolmesta yhteistyöhankkeesta kirjailija Graham Greenen kanssa: Valheiden talon (1948) lisäksi Greene sovitti Reedin ohjattavaksi vielä kuubalaisen vakoiluilottelunsa Miehemme Havannassa (1959).

Liittoutuneiden jakamaan sodanjälkeiseen Wieniin sijoittuva tarina syntyi ohjaajan ja kirjoittajan aivoriihenä, sillä Greenellä oli tarjota lähtökohdaksi vain savukeaskin kanteen raapustettu aloituslause miehestä, joka hiljan ystävänsä haudattuaan törmääkin tähän Lontoon kadulla… Tapahtumapaikka siirrettiin sodan runtelemaan, nopeasti jälleenrakennettavaan Wieniin, jonka keskustassa neljä sodan voittanutta miehitysvaltaa valvoivat säännöstelyn raskauttamia ja mustan pörssin houkutuksille alttiita hävinneen maan kansalaisia. Tähän vanhasta loistostaan Straussin ja sachertorttujen tyyssijana pahasti rappeutuneeseen varjo-Wieniin putkahtaa Mark Twainin viattomia keskilännen maailmanmatkaajia muistuttava kioskikirjailija Holly Martins (Joseph Cotten) tapaamaan vanhaa koulukaveriaan ja ystäväänsä Harry Limea, jolle on luvassa kortteeri ja töitä. Mutta kun Holly pääsee perille saamaansa osoitteeseen, hän saa tyrmistyksekseen kuulla, että Harrya ollaan juuri hautaamassa kotioven edustalla tapahtuneen kohtalokkaan yliajon jäljiltä.

Holly ei sulata sydänystävänsä kuolemaa, vaan yrittää udella Harrysta niin naapureilta, epämääräisiltä liikekumppaneilta kuin näyttelijätyttöystävä Annalta ja saa kuulla sotilaspoliisia komentavalta brittimajuri Callowaylta Harrysta ikävämpiäkin juttuja. Mustan pörssin kaupoista epäillyn Harryn kuolemassa on jotain hämärää. Holly kieltäytyy ensin uskomasta ystävästään mitään pahaa, mutta oudot piirteet ja huhut sekä onnettomuuteen liittynyt tuntematon kolmas mies saavat hänet vähitellen tarkistamaan käsityksiään, varsinkin kun hän ihastuu päätä pahkaa Harryn tyttöön.

Reedin tunnelmallinen elokuva on rikosfilmi, mutta paljon muutakin: se on arkkityyppinen ja silti hienovireinen kuvaus ystävyydestä ja rakkaudesta, hyväksikäytöstä ja petoksesta. Jo maan lepoon saatetun Harry Limen haamu on koko ajan tapahtumien taustalla, kunnes erääseen ovensuuhun pysähtyneen varjon kenkiä tepsuttaa nuuskimaan Harryn perso kissa ja vastapäiseen ikkunaan syttyvä valo paljastaa kenkäparin omistajaksi muikistelevan, lapsenkasvoisen vainajan ilmielävänä – eli rooliin kelpo korvausta vastaan jälleen kerran rahapulassa tarttuneen Orson Wellesin, joka tekee siitä myös yhden muistettavimpiaan, olkoonkin että hänen valkokangasaikansa jää alle parinkymmenen minuutin elokuvan kokonaiskestosta.

Welles ilmestyy Hollylle ja Annalle haamun lailla pari kertaa – kuuluisin on kaverusten ensitapaaminen Praterin maailmanpyörässä – ennen tarinan huipentavaa takaa-ajoa kaupungin valtavassa viemäriverkostossa.

Reedin ote Greenen kanssa yhteistuumin laadittuun tarinaan vaihtelee tunnelmiltaan uhkaavan absurdista aidon koomiseen ja kihelmöivän jännittävään. Tunnelman luomisessa ratkaiseva osuus on ääniraidan musiikilla, johon ohjaaja väen väkisin hankki paikallisen pelimannin, Kolmannen miehen sähköistävän kielisoitinteeman myötä maailmanmaineeseen nousseen sitra-maestro Anton Karasin, jonka oli löytänyt kuvauspaikkoja katsastaessaan musisoimasta läheisestä viinituvasta!

Yhtä tärkeä virittäjä on mustavalkokuvatunnelmoinnin mestari, australialainen kuvaaja Robert Krasker, joka saikin työstään Oscarin kuten ohjaajakin. Tahallisen viistot kuvakulmat hämäristä, sateen kastelemista kujista, pommitetuista raunioista ja seinille piirtyvistä jättimäisistä varjoista tekevät elokuvasta kuvakerronnan juhlaa kaiken muun nautinnon, kuten loistavan dialogin, rytmityksen (leikkauksestakin heltisi Oscar) ja viimeistä paikallista statistia myöten tarkkaan mietityn näyttelijäkaartin, ohessa.

Tuottaja Alexander Kordan mielestä Kolmannen miehen lopun olisi pitänyt olla ”onnellinen”, mutta nähtyään Reedin ja Kraskerin pitkän kamera-ajon hän myönsi heidän ratkaisunsa ainoaksi oikeaksi.

Risto Raitio

Lue lisää Kommentoi
    Ilona Myyri • 24.9.2010 12:33

    Kolmas mies oli vähän liian dekkari minun elokuvamakuuni, mutta piti kuitenkin pihdeeissään. Musiikkiin olisin panostanut enemmän. Ykstoikkosta. No hyvä leffahan se kuitenkin oli.

    Sonja28.9.2010 10:28

    Se oli ihan ok.
    En hirveesti ymmärtänyt, mutta nauratti hiukan.

    Laura28.9.2010 10:31

    Elokuva oli mielestäni aika hauska. Oli ihan sopiva katsottavaksi, aika ei käynyt pitkäksi.

    Mig • 6.10.2010 17:58

    Kovat oli odotukset tästä trilleri-klassikosta, mutta pettymys oli erittäin suuri. Juoni oli satunnaista sonta ja näyttelijät vielä huonompia.

    Anna-Kaisa Parviainen • 17.10.2010 20:02

    Tykkäsin kovin ja oli hyvin mielenkiintoinen kun sai miettiä, että kukas se kolmas mies siellä olikaan. Voisi katsoa jopa toiseenkin kertaan.

    Teemu P. • 27.10.2010 06:23

    Tämä oli varsin tulinen elokuva. Innostuin heti alkuun kun näyttelijät oli laitettu puhumaan oikeita kieliä, itävaltalaiset puhuivat saksaa eikä englantia, realistista sen olla pitää! Ihan kelpo katseltavaa.

    Atte E • 27.10.2010 11:10

    Tämä oli erittäin tylsä elokuva. Ainut hyvä puoli oli oikeat kielet joita ei yleensä näe nykyajan elokuvissa, jotka ovat perus Hollywood kamaa.

    Joonas m • 27.10.2010 11:15

    Jos nyt oikein muistan, tämä ei ollut mikään kovin vahva elokuva. Oikeat kielet ilmeisesti oli hyvä juttu. Näyttelijät olivat vanhojen elokuvien tapaan välillä kankeita ja välillä juu. Hieno viemäri.

    Aino S. • 27.10.2010 14:19

    Jostain kumman syystä juoni oli melko ennalta-arvattava Kuka kolmas mies on, selvisi jo kauan ennen kuin päähenkilö sitä tiesi. Ehkä juuri ennalta-arvattavuuden takia päähenkilö tuntui tyhmältä kun ei millään tajunnut sitä minkä katsoja havaitsee. eri kielten esiintymisestä plussaa.

    Jyri-Oskari P. • 27.10.2010 14:49

    Kuten olemme kavereitteni kanssa elokuvia aina siitä kritsoineet että saksalaiset haastavat englantia tai päinvastoin, oli tämä onnistunut tekele sen suhteen. Juonen tiesi jokainen 10 minuutin katselin jälkeen, joka kenties teki elokuvasta niin pitkäveteisen. Juoni jurrasi pahasti paikoillaan. Ei aivan nappisuoritus, mutta ei sieltä kurjimmasta päästäkään.

    Emilia A. • 28.10.2010 13:52

    Elokuva oli ihan hyvä. Siinä oli selkeä juoni, mutta elokuva oli aika ennalta-arvattava. Lopun takaa-ajo kohtaus oli venytetty mielestäni liian pitkäksi.

    Henri A. • 31.10.2010 13:23

    Elokuva tuntui pitkäveteiseltä ja kelloa tulikin vilkuiltua tiuhaan tahtiin. Hyvin samantyylinen kun eräs toinen katsomani brittiläinen elokuva. Lopussa oleva takaa-ajo sentään sytytti katsomaan elokuvaa tarkemmin.

    Vesa L. • 31.10.2010 21:09

    Ei tarviste pitää itseään kaikki tietävänä, täydellisenä ihmisenä ja mukamas leffafriikkinä, että arvaisi leffan alussa kuka se kolmas mies on. Leffa oli harvinaisen pitkäveteinen jonka ansiosta taisi mennä 10 minuuttia leffasta läskit silmillä. Elokuvan alku ja loppu oli ihan ok, mutta kaikki tältä väliltä…Herranjumala sanat eivät pysty kuvailemaa sitä kaikkea silsaa mitä siihen mahtuu. Itseäni harmittaa koska ostin purkin uuta appelsiini-kola juissia. Se oli pahaa ja maksoi euro, mutta minä menetin vain euron, miettikää niitä jotka 1949 maksoivat kalliin leffalipun..Niitä harmitti enemmän.

    Riikka A. • 1.11.2010 17:12

    Elokuvan juoni tuntui yksitoikkoiselta ja tapahtumat yhdentekeviltä. Suurimmat ja mielenkiintoisimmat tapahtumat olivat Harryn ”kuolema” ja sitten se takaa-ajo jonka lopussa Harry myös oikeasti kuoli. Jos olisi telkkarista tullut olisin vaihtanut kanavaa jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen.

    Miihkali Sieppi • 2.11.2010 09:12

    Kolmas mies oli erinomainen esimerkki vanhoista mysteeridekkareista. Vaikka nykypäivän yleisöön ei se enää purekkaan on se luultavasti ollut omana aikanaan ollut melkoinen jänniysnäytelmä. Hienovaraiset tunnelmanluonti keinot ja tilannekomiikka antavat elokuvalle tyyliä. 3,5/5 tähteä

    Suvi P. • 7.11.2010 16:12

    Elokuvassa alku ja loppu olivat ihan hyviä, mutta keskikohdassa ei tapahtunut mitään erikoista. Elokuvan loppu ja kolmas mies olivat ennalta-arvattavissa. Oikeita kieliä oli mukava kuulla. Kokonaisuudessaan elokuva oli melko hyvä.

    Mervi T. • 11.11.2010 15:46

    Elokuvassa oli hyvä juoni, mutta siinä mielessä huonosti toteutettu että se oli liiankin ennalta-arvattava. Vuonna 1949 varmasti hyvinkin jännittävä, mutta nykyään kun katsotaan telkkarista monenlaisia sarjoja, joissa on hyvinkin kieroutuneita juonia, osasi hyvinkin epäillä kuka kolmas mies on.

    Mika M • 20.11.2010 16:07

    Juonen tiesi jo heti 11min katselun jälkeen, ja se teki elokuvasta pitkäveteisen. Eri kielten puhumisesta plussaa. Näyttelijät olivat kankeita, kuten muissakin vanhoissa elokuvissa.

    Mikko S.5.12.2010 13:07

    Elokuvan ”kolmas mies” selvisi katsojalle jo lähes heti alussa, mutta elokuvassa sen selvittäminen kesti toista tuntia. Lopun viemärissä juoksu oli hauskaa katsottavaa, oikeastaan se on ainoa asia mikä on jäänyt elokuvasta päällimmäisenä mieleen.

Kirjoita viesti