Kauas pilvet karkaavat

Kauas pilvet karkaavat, ,

 
5

Kaurismäen elokuva on satu Suomesta, jossa menee huonosti. Se voisi olla jotain muutakin kuin satu, jolloin se ei ehkä päättyisi hyvin.

Kun Aki Kaurismäen kolmea elokuvaa Varjoja paratiisissa, Tulitikkutehtaan tyttö ja Ariel niputettiin yhteen työläistrilogian otsikolla, ohjaaja oikaisi, että kyseessä oli luuseritrilogia. ”He ovat suomalaisia eli luusereita.” Seuraavan kolmen elokuvan sarjansa ohjaaja risti Suomi-trilogiaksi, starttina Kauas pilvet karkaavat, aiheena työttömyys, lama-Suomen kurimus. Onneksi häviäjät perivät maan.

Kaurismäen elokuva on satu Suomesta, jossa menee huonosti. Se voisi olla jotain muutakin kuin satu, jolloin se ei ehkä päättyisi hyvin. Onneksi elokuva on kaunista, toisin kuin elämä, ja elokuvan historia tuntee paljon näkymiä, jotka ovat syntyneet ihannekuviksi vallitsevaa todellisuutta vasten. Kaurismäki tukeutuu niihin, ottaa lähtökohdakseen karun todellisuuden ja antaa sille ihmemaan mahdollisuuden. Katsojan liikuttuu siitä, että elokuvan maailmassa käy hyvin, mutta samalla ymmärtää, että maailma, johon elokuvan jälkeen palaa, on toinen. Kaurismäki on samanaikaisesti melankolian, melodraaman ja yhteiskunnallisen protestin ytimessä. Niin selväpiirteisesti kuin vain mahdollista.

Kauas pilvet karkaavat käynnistyy työyhteisöstä, joka hajoaa, kun hurmaava ravintola Dubrovnik pakotetaan sulkemaan ovensa. Hovimestari Ilona (Kati Outinen), portieeri Melartin (Sakari Kuosmanen) ja kokki Lajunen (Markku Peltola) saavat muiden mukana lähtöpassit pankin ajettua nurkkaan omistaja Sjöholmin (Elina Salo). Toisaalla Ilonan aviomies Lauri (Kari Väänänen) potkitaan kortin arpomana raitiokuljettajan toimestaan. Ilona ja Lauri etsivät vuorollaan töitä kaupungilta, kohtaavat kylmän virkamiestodellisuuden, ahneutta ja vastoinkäymisiä. He myyvät omaisuuttaan ja kokeilevat epätoivoisesti onneaan rahapelissä, kunnes saavat idean omasta ravintolasta, joka saattaisi koota myös vanhan porukan yhteen.

Kaurismäen maailma on elämää suuremman tragikoomisuuden pienu näyttämö. Ohjaajan tapa esittää arkkityyppisiä ihmisparkoja juurettomuuden tuulissa, välillä pulloon ja itsesääliin turvautuen, ei voi olla herättämättä naurua, vaikka tilanne olisi miten musertava. Hetkessä katsojan reaktiot myös muuttuvat, kun esimerkiksi kokki Lujasen nousu katuojasta näyttäytyy suuresti liikuttavana solidaarisuuden ja ihmisuskon kuvana.

Kaurismäki nimesi kaksi elokuvallista vaikuttajaa, joiden väliin halusi teoksensa sijoittaa: Italian sotavuosien synnyttämän neorealistisen elokuvasuuntauksen, esimerkkinä Vittorio de Sican surumielinen Polkupyörävaras, ja toisaalla Hollywoodissa syntyneen, todellisuutta sivuavan satumaailman Frank Capran ohjauksissa, kuten Ihmeellinen on elämä. Kauas pilvet karkaavat tulvii muitakin viitteitä elokuvahistoriaan, ranskalaisesta Jacques Beckeristä Charles Chapliniin, kun taas suomalaisista esikuvista lähimmäs osuu Risto Jarva, jonka Jäniksen vuosi tangeeraa sarjassamme hienosti Kaurismäen maailmaa. Vahvimmat yhtymäkohdat löytynevät kuitenkin ympäröivästä todellisuudestamme.

Pohdittavaksi:

Millä tavalla työttömyyden ongelmia voisi käsitellä nykyelokuvassa? Ovatko ajankohtaiset aiheet ylipäätään läsnä elokuvaviihteessä?

Kaurismäkeläisyys on käsite. Millaisista elementeistä elokuvan visuaalinen tyyli koostuu? Mistä viestii ohjaajan niukka dialogi?

Mikä merkitys on elokuvassa valokuvassa esiintyvällä lapsella?

Lue lisää Kommentoi
    Noora, Kimpinen • 18.11.2013 14:20

    Elokuvassa oli hyvä juoni ja aihe oli kiinnosta. Poikkeaa paljon tämän päiväisistä amerikkalaisista elokuvista mikä teki elokuvasta mielenkiintoisen.

    Aki Rissanen • 23.11.2013 20:28

    Elokuva oli ehkä ihmeliflien 2013 paras elokuva!

    Niko • 24.11.2013 18:28

    Tämä Mika Kaurismäen elokuva oli täysi yllättäjä ja muuten odotin onnetonta loppua, mutta se olikin hyvä loppu. Pidin 🙂

    JohannesP • 19.12.2013 17:57

    Kiinnostava aihe. Näyttely oli joissain kohdin melko huonoa, mutta se ei tällä kertaa pilannut elokuvaa.

    Ida • 29.12.2013 14:10

    Ihan kiva elokuva jonka ideasta sai hyvin kiinni.

Kirjoita viesti