Kauas pilvet karkaavat

Kauas pilvet karkaavat, ,

 
4

Elokuvissa on tapana näyttää, kuinka uljaat sankarit tai poikkeusyksilöt taistelevat menestyksensä puolesta ja tavallisesti myös saavuttavat tavoitteensa. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Aki Kaurismäki on kuitenkin toista maata. Häntä eivät kiinnosta supermenestyjät vaan tavalliset ihmiset, jotka eivät tavoittele taivaita. Heille riittää arvokas arki ja kohtuullinen toimeentulo.

Kauas pilvet karkaavat
Ohjaus Aki Kaurismäki
Suomi 1996, 95 min, K7

Elokuvissa on tapana näyttää, kuinka uljaat sankarit tai poikkeusyksilöt taistelevat menestyksensä puolesta ja tavallisesti myös saavuttavat tavoitteensa. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Aki Kaurismäki on kuitenkin toista maata. Häntä eivät kiinnosta supermenestyjät vaan tavalliset ihmiset, jotka eivät tavoittele taivaita. Heille riittää arvokas arki ja kohtuullinen toimeentulo.

1990-luvulla Suomi koki ennenkokemattoman syvän laman ja työttömyyden. Risto Jarva ja Mikko Niskanen olivat toki käsitelleet aihetta, mutta heidän elokuvistaan oli jo aikaa. Uudet ohjaajat eivät kuitenkaan halunneet tai osanneet tarttua teemaan.

”Mietin sitä pitkään. Tiesin koko ajan, että on suuri häpeä, ettei elokuva puutu millään tavalla tähän katastrofiin, joka Suomessa vallitsee”, Kaurismäki sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 1996.

Tammikuussa 1996 sai ensi-iltansa Kaurismäen ohjaustyö Kauas pilvet karkaavat, josta tuli suuri menestys. Se voitti viisi Jussia ja lukuisia muita tunnustuksia. Se myytiin yli kahteenkymmeneen maahan, ja se keräsi pelkästään Euroopassa yli puoli miljoonaa katsojaa – Kaurismäki nousi samalla arvostetuksi tekijäksi esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa.

Kauas pilvet karkaavat aloitti niin sanotun Suomi-trilogian, joka käsitteli yhteiskunnallisia ongelmia. Vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Mies vailla menneisyyttä käsitteli asunnottomuutta, ja vuoden 2006 Laitakaupungin valot kuvasi syrjäytymistä.

On helppo väittää, että Kauas pilvet karkaavat on yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista elokuvista. Se on samaan aikaan runollinen ja hauska, julistava ja arkinen, lempeän ironinen ja sadunomainen. Se hehkuu aitoa suomalaista elämänmenoa olematta lainkaan tylsä tai väritön. Vielä kaksikymmentä vuotta ensi-iltansa jälkeen se on täysin ajankohtainen sekä sisällöltään että toteutukseltaan. Yhdellä sanalla sanottuna: kansallisaarre!

Tarinan keskiössä on tavallinen suomalainen pariskunta. Ilona työskentelee ravintolassa hovimestarina ja Lauri ajaa raitioivaunua. Päivän huippukohta on Laurin osamaksulla ostava televisio. ”Siinä on väritkin”, Ilona sanoo ja ehdottaa nukkumaan menoa. Lauri sulkee telkkarin ja myöntyy: ”Sopii.”

Pian pariskunnan elämä mullistuu. Lauri menettää työnsä, mutta ei ensin uskalla kertoa vaimolleen. Vähän myöhemmin Ilonakin jää työttömäksi, kun perinteinen mutta parhaat päivänsä nähnyt ravintola Dubrovnik myydään suurelle ketjulle.

Kati Outinen ja Kari Väänänen näyttelevät pääroolit eleettömästi mutta persoonallisesti. Pariskunnan epätoivo on käsin kosketeltavan todellista, kun taloudellinen tilanne heikkenee. Köyhän ei ole helppo pitää kiinni arvokkuudestaan. Televisiokin viedään pois maksamattomien osamaksujen vuoksi.

Elokuvan aihe kuulostaa masentavalta, mutta yksi Kaurismäen kantavista teemoista on toivo. Lakkautetun Dubrovnikin portsari Melartin (Sakari Kuosmanen) saa Ilonan innostumaan uuden ravintolan perustamisesta. Pelastavaksi enkeliksi ilmestyy Ilonan entinen pomo (Elina Salo), joka haluaa sijoittaa laadukkaaseen ruokapaikkaan. Sinnikkään taistelun jälkeen Ravintola Työ avautuu. Nyt tarvitaan vain asiakkaita.

Elokuva on täynnä mustaa huumoria. Kun Lauri elokuvan alussa menettää työpaikkansa, valitaan liikenneyhtiössä lähtijät ja jäävät pelikorttien avulla. Kaurismäen apean ironinen sanoma ei jää epäselväksi: huono kortti voi osua kenelle tahansa meistä.

Aki Kaurismäki on niin sanottu auteur-ohjaaja. Termi tarkoittaa sitä, että elokuvan taiteellisesta visiosta vastaa ensisijaisesti ohjaaja. Kaurismäen tapauksessa kyse on kokonaisvaltaisesta kontrollista: hänellä on tapana käsikirjoittaa, ohjata, leikata ja tuottaa omat teoksensa.

Antti Pentikäinen

Pohdittavaksi

• Aki Kaurismäen elokuvien dialogi on tyyliltään omaperäistä ja lakonista yleiskieltä. Pohtikaa, mistä ainutlaatuinen tyyli syntyy. Kirjoittakaa sitten lyhyitä kouluaiheisia dialogeja, joissa on samanlainen puheenparsi. Esittäkää dialogit. Kokeilkaa myös, pystyttekö puhumaan improvisoiden Kaurismäen tyyliin.

• Ketkä olivat elokuvan päähenkilöitä ja ketkä sivuhenkilöitä? Kirjoittakaa tärkeimmistä hahmoista lyhyet luonnehdinnat. Ideoikaa sitten uusi elokuva, jonka pääosissa on samoja henkilöitä.

• Elokuvan taustalla on 1990-luvun lama ja työttömyys. Tutkikaa ja verratkaa kahden vuosikymmenen takaista lamaa nykyiseen taantumaa. Tehkää huoneentaulut, joissa aikakausia vertaillaan. Lähteenä voi käyttää esimerkiksi Tilastokeskuksen nettisivustoa.

• Aki Kaurismäen elokuvissa käsitellään usein yhteiskunnallisia aiheita, mutta sävy ei ole puoluepoliittinen. Esimerkiksi Kauas pilvet karkaavat syntyi siksi, että muut elokuvantekijät eivät käsitelleet 1990-luvun laman vaikutuksia. Mistä suomalaisista ilmiöistä ja ongelmista pitäisi mielestänne tehdä elokuvia? Miksi? Millaisia elokuvia?

• Aki Kaurismäen elokuvat on usein täynnä hehkuvia värejä, joita kuvaaja Timo Salmisen taidokas kameratyö korostaa. Millaisia värejä elokuvassa oli? Miten värit vaikuttavat elokuvan tulkintaan?

• Elokuvassa on neljä Rauli ”Badding” Somerjoen esittämää kappaletta. Ne sopivat hienosti Aki Kaurismäen elokuvien nostalgiseen tunnelmaan. Etsikää tietoa Somerjoesta ja kuunnelkaa Kauas pilvet karkaavat -elokuvassa esitetyt kappaleet: Valot, Kuihtuu kesäinen maa, Sulamith ja Pilvet karkaa, niin minäkin. Kirjoittakaa sitten musiikin herättämistä tunnelmista, kuvista ja henkilöistä. Millaiset tarinat sopisivat musiikkiin?

Lue lisää Kommentoi
    Kreeta • 7.10.2015 14:11

    Elokuva oli tähän astisista ihmefilmi-elokuvista paras. Oli mielenkiintoista nähdä suomalainen vanha elokuva, joita ei yleensä vapaa-ajalla tule katsottua.

    Lotta • 3.11.2015 10:10

    Juoni oli hyvä ja aihe kiinnostava, mutta aika melankolinen. Näyttelijät olivat huonoja ja siksi elokuva ei ollut kokonaisuutena mielestäni kovin hyvä. Antaisin arvosanan 7

    Elokuvapoika11.11.2015 12:04

    Elokuva oli mielestäni tylsä ja pitkästyttävä. Nukuin puolet elokuvasta.

    Pyry • 13.11.2015 20:08

    Juoneltaan melko tavanomainen, mutta kaunis tarina mielestäni Suomen parhaalta elokuvaohjaajalta (en pidä suomalaisista elokuvista kovin paljon, mutta Aki Kaurismäki on poikkeus). Aikaisempi kommentoija mainitsi kuinka ”Näyttelijät olivat huonoja”. itse olen eri mieltä (oikeastaan väittäisin että näyttelijäsuoritukset ovat elokuvan paras osa). Näyttelijöiden puhetavan tarkoituksena oli kuvata suomalaisuutta, ajatus joka olikin mielestäni koko elokuvan päätarkoitus. Tämä puhetapa vain osoitti korostetusti elokuvan muita teemoja.

Kirjoita viesti