Ihmiset suviyössä

Ihmiset suviyössä, ,

 
12

Ihmiset suviyössä hakee tunnelmassaan vertaistaan. Se on kesäyön läpi johdattava kuvarunoelma, josta useiden henkilöhahmojen kyllästämänä ei puutu inhimillistä draamaa, mutta joka elävien maisemien keskellä hengittää puhtaasti ja vaivattomasti.

Suomalaisen kirjallisuuden ainoa Nobel-palkittu, ”taata” F.E. Sillanpää, seurasi läheltä suomalaisen elokuvan kukoistavimpia ohjaajakykyjä. Tunnettu maaseutukuvaaja löysi parhaat ymmärtäjänsä nuoremman polven modernin elokuvakäsityksen piiristä. Teuvon Tulion varhainen ohjaus Nuorena nukkunut (1937) valitettavasti tuhoutui, sen sijaan suurena lupauksena kuolleen Nyrki Tapiovaaran viimeinen ohjaus Miehen tie (1940) – jossa Sillanpää vieraili myös kameran edessä avustajana – ja Valentin Vaalan Ihmiset suviyössä ovat säilyneet skarppeina, aikaa uhmaavina teoksina, joita kirjailijan ei tarvinnut hävetä sen enempää kuin suomalaisen elokuvan ystävän tänä päivänä.

Vaala, työskenneltyään Teuvo Tulion kanssa Mustalaishurmaajassa ja Mustissa silmissä, oli kehittynyt 20 vuodessa Suomen johtavaksi elokuvantekijäksi. Sillanpään luottamus tuntui selvältä asialta, kirjailija kun jätti vain yhden ohjeen: ”Muistakaa, että päähenkilöitä on vain yksi – suviyö!” Juuri Vaala saattoi elokuvallisessa sivistyksessään ja herkkävaistoisuudessaan ymmärtää asian parhaiten. Ihmiset suviyössä hakee tunnelmassaan vertaistaan. Se on kesäyön läpi johdattava kuvarunoelma, josta useiden henkilöhahmojen kyllästämänä ei puutu inhimillistä draamaa, mutta joka elävien maisemien keskellä hengittää puhtaasti ja vaivattomasti. Aurinko painuu mailleen ja nousee kaikessa hiljaisuudessa, välissään muuttuvan valon taika, jonka filmi vangitsee. Ihmisten kohtalot ovat riippuvaisia valon draamasta.

Lukuisat henkilöhahmot risteilevät luonnonvoimien lomassa.  Kaupunkilaisnuorukainen pohdiskelee romanssiaan talontyttären kanssa; nuori emäntä synnyttää kivuliaasti ilman lääkärin tukea; tukkilaispoika puolustaa herkkää, machomiesten naureskelemaa identiteettiään, talonisäntä jää ryyppäämään kylille vaimon odottaessa kotona… Arkkityyppisistä aineksista kehkeytyy kokonaisuus, jota ymmärrettävästi tekee mieli rinnastaa suureen freskoon tai sävelteokseen.

Elokuvatutkija Sakari Toiviainen on nähnyt asian hienoimmin: ”Sillanpään ja elokuvan tavassa rakentaa tapahtumista orgaaninen kokonaisuus on miltei sinfonisia piirteitä: teemat etenevät välillä vuorotellen, välillä yhdessä, ihmiskohtaloiden melodiat muotoutuvat kuvioiksi, joissa milloin yksi, milloin toinen sävel on hallitsevana, samalla kun illan pianissimot vaihtuvat aamun violuksi tai selloksi. Kaikista teemoista kasvaa lopulta yksi suuri virta, jossa elämä ja kuolema, rakkaus ja viha, meiseman idylli ja pinnanalaiset voimat kohtaavat rinta rinnan.”

Pohdittavaksi

Ovatko elokuvan kuvaamat ihmiskohtalot näinä teknologiahuuman päivinä ajankohtaisia?

Voisiko tarina sijoittua muualle kuin maaseudulle? Miten luonto elää elokuvan päähenkilönä?

Mitä elokuva kertoo suomalaisesta tapakulttuurista ja asenteista?

Lue lisää Kommentoi
    Jesse • 3.10.2013 19:30

    Paljon parempi kuin mustalaishurmaaja, mutta kuitenkin hauska ja katsottava 😀

    Aki Rissanen • 3.10.2013 20:50

    Leffa oli ihan perus kamaa, vaikka ei mustavalkoleffat kovin kiinnosta.

    Tanja • 25.10.2013 08:15

    En ymmärtäny juonta ;o oli aika tylsä muutenki

    Veera • 26.10.2013 19:00

    Oli aika huono, en päässyt juoneen kiinni ollenkaan.

    Minna J. • 30.10.2013 17:38

    Pidin elokuvasta, koska siinä oli hyvät näyttelijät. Ihanan romanttinen elokuva,vaikka hellyydenosoitukset olivat välillä ylinäyteltyjä.

    Ida • 30.10.2013 18:47

    Aika outo elokuva. Juonesta en saanut kiinni ja muutenkin tylsä elokuva. Ihmisistäkään ei oikein päässyt perille kuka on kuka.

    JohannesP • 30.10.2013 22:01

    Sekava sekava sekava. Paljon turhia kohtauksia ja henkilöitä. Ainut henkilö kenen nimen muistan on Nokia.

    Tytti • 3.11.2013 20:51

    iiihan okei.-) vähän tylsä, vaikka onneks kuitekii oli äänet leffas:D

    Henna, Kimpinen • 14.11.2013 12:51

    Juoni oli sekava ja tarinaa oli vaikea hahmottaa. Elokuvassa oli kuitenkin hauskoja kohtauksia ja maalaistunnelma vei mukanaan.

    Kukka, Kimpinen • 18.11.2013 12:08

    Tarina kertoo hyvin suomalaisesta sisusta ja kuvaa kauniisti maalaismaisemaa. Luonto hallitsee ja se liittyy kaikkeen, olin yllättynyt kuinka kauniisti Suomen kesää voikaan kuvata. Suloinen rakkaustarina ja syntymän onnellisuus sekä kuoleman kamaluus, kaikille jotakin.

    Niko • 24.11.2013 18:21

    Tämä oli parempi kuin mustalaishurmaaja ja muuten aika tylsä

    salla • 4.12.2013 10:11

    Leffa oli aika sekainen mutta hyvä

Kirjoita viesti