Grizzly Man

Grizzly Man, ,

 
23

Millainen ihminen oli Timothy Treadwell, joka asui 13 kesää Alaskan harmaakarhujen kanssa ja halusi muuttua itsekin karhuksi?

Saksalaisella Werner Herzogilla (s. 1942) on maine nykyelokuvan hullunrohkeimpana ohjaajana. Hänen elokuvissaan, olivat ne sitten fiktioita tai dokumentteja, on lähes aina kysymys sekä henkisten että fyysisten rajojen ylittämisestä ja kuoleman uhmaamisesta. Usein asialla on viime kädessä itse Herzog, jolla on vahva tarve samaistua perin pohjin kuvaamiinsa henkilöihinsä. Kuuluisimpana esimerkkinä on elokuva Fitzcarraldo (1982), jonka kuvauksissa kokonainen laiva raahattiin vuoren yli, koska se oli elokuvan päähenkilön missiona.

Viime vuosina Herzog on tehnyt etupäässä dokumentteja. Maineikkain ja menestynein niistä on amerikkalaisella rahalla tuotettu Grizzly Man, jonka päähenkilö on varsinainen ihannetapaus liitettäväksi Herzogin henkilögalleriaan.

Kyseessä on Timothy Treadwell (1957–2003), amerikkalainen mies, joka omisti viimeiset 13 vuotta elämästään Alaskan harmaakarhuille. Ja sellaisella pakkomielteisellä intohimoisuudella, että vatsaa kääntää.

Treadwell ja hänen tyttöystävänsä, tai se mitä heistä oli jäljellä, löydettiin karhujen tappamina ja syöminä lokakuussa 2003. Kaksikolla ei ollut aiemmin tapana oleskella niin myöhään vuodesta karhujen reviirillä, jossa niiden ravinto oli luonnollisesti jo käymässä vähiin.

Ruumiiden irto-osien lisäksi paikalta löytyi Treadwellin videokamera ja melkoinen määrä kuvattua materiaalia. Niiden ja Treadwellin tunteneiden ihmisten kertoman varaan rakentuu Herzogin elokuva.

Treadwellin jalona päämääränä oli suojella karhuja ja tulla itsekin osaksi luontoa, muuttua karhuksi. Sikäli hänen poikkeuksellinen elämänsä sai lähes uskonnollisia sävyjä. Monen mielestä hänen todellisuudentajunsa oli alkanut heittää. Erään lausunnon mukaan hän liikkui petojen parissa kuin ne olisivat karhuiksi pukeutuneita ihmisiä.

Psykoanalyyttisesti kiintoisan mysteerin Treadwellin ympärille rakentaa hänen yksityiselämänsä. Karmaisevan kohtalon kohdanneesta tyttöystävästä ei ole juuri lainkaan videomateriaalia tallella. Treadwell itse tilittää olevansa kyvytön naissuhteisiin ja paljastaa, että hänen elämänsä olisi luultavasti helpompaa homona.

Lähes kaikki kuvamateriaali on Treadwellin monologia, jossa hän ampuu alas koko sivilisaation. Vasta, kun elokuvaa on kulunut tunti, Herzog käy haastattelemassa Treadwellin vanhempia. Näky on mitä periamerikkalaisin, mutta kaiken nähdyn jälkeen yllättävällä tavalla ilmeisimmästä surusta vapaa. Isä kertoo, kuinka pojan alamäki alkoi aikanaan siitä, kun tämä ei saanut sivuroolia Cheers-tv-sarjasta.

Treadwellin naiivista luontosuhteesta, narsistisesta vauhkoilusta ja kimeästä äänestä tulee jännittävällä tavalla mieleen eräs toinen kuuluisa henkilö, popmaailman kummajainen Michael Jackson. Jonkinlaisena luonnonlapsena itsensä nähneen Jacksonin omissa videoissaan auliisti julistama rakkaus luontoa kohtaan oli niin ikään pahasti vieraantunutta luonnon todellisesta välipitämättömyydestä. Niiden perusteella Jacksonkin uskoi ihmisten ja petoeläinten yhteiseloon. Treadwellin tavoin Jackson koki karvaita pettymyksiä eläessään osana ihmisten maailmaa.

Herzogia kiinnostaakin Treadwellissa erityisesti hänen psyykensä ja motiivinsa enemmän kuin ulkoinen uhrautuminen, typerän uhkarohkea sankarillisuus. Pelkokertoimien ja Extreme Duudsonien aikana Herzogin dokumentti onkin harvinaisuus, koska se on kiinnostunut siitä, mikä pohjimmiltaan ajaa ihmisen täyteen idiotismiin, etsimään ihmisarvoaan sieltä, mistä se iskee vastaan turpiinlyöntinä.

Grizzly Manin jälkeen nousee päähän yksi selkeä kysymys: onko luonnon lakien kiistäminen ja kaunisteleminen itse asiassa suurinta kuolemanviettiä? Treadwell on ääritapaus, mutta mitä Grizzly Man kertoo nykyihmisestä ja luontosuhteestamme? Kuinka perusteltuja oletuksia elämän kokonaisuudesta siirrämme sivilisaatiosta erämaahan, kun sinne astumme?

Jukka Kangasjärvi

Lue lisää Kommentoi
    Anita K • 15.11.2010 19:09

    Timothy Treadwellilla oli selvästi psyykkisiä ongelmia, mutta on tosi hienoa minusta, että hän teki työkseen sitä, mitä todella rakasti. Tietenki on surullista, että hän joutui karhun uhriksi, mutta hän oli itsekin tietoinen mahdollisista riskeistä. Timothyn videoissa olivat tosi kauniit maisemat. Videoista oli varmasti tosi paljon hyötyä tutkioille!

    Sini K. • 15.11.2010 19:39

    Dokumentti oli mielenkiintoinen, eikä aika käynyt niin pitkäksi kuin useassa muussa ihmefilmissä. Silti en voi ymmärtää Treadwellin ajatusmaailmaa ja halua samaistua karhuihin. Toisaalta oli lähes huvittavaa kun Timothy ihan tosissaan puhui karhuille ja ketuille, niinkuin ne jotain olisivat ymmärtäneet, mutta huvinsa kullakin. Olisin silti vielä halunnut kuulla sen äänitallenteen, joka äänitettiin ennen kuin karhu pisteli Timothyn tyttöystävineen poskeensa.

    Eetu S. • 16.11.2010 18:23

    Pidin elokuvasta! Se oli mielenkiintoinen pelkästään dokumenttina, mutta minusta tekijät eivät olleet ymmärtäneet elokuvan komedista arvoa. Elokuvan hauskuuden hyväksikäyttäminen olisi kuitenkin ollut väärin edesmenneen Timothy Treadwellin muistoa kohtaan, joten se on ymmärrettävää. Jokainen voi tehdä oman johtopäätöksensä siitä oliko Treadwell väärinymmärretty luonnonystävä vai psyykkisesti sairas. Yhdestä asiasta olen kuitenkin vakuuttunut (ja huvittunut). Nimittäin siitä, että Treadwell ei ollut sekopäisin elokuvan henkilöistä, vaan se kunnia kuului hänen ruumiinavauksensa tehneelle lääkärille! Toivottavasti katsojat ymmärtävät keskittyä hänen esiintymisiinsä.

    Ville H. • 17.11.2010 20:38

    Erittäin mielenkiintoinen dokumentti jo aiheensa puolesta. Timothyn itsensä kuvaamat videopätkät nostivat arvostukseni dokumenttia kohtaan uudelle tasolle, ainutlaatuista materiaalia. Juuri ne tekivät tästä elokuvasta mielenkiintoisen ja tavanomaisesta poikkeavan. Vaikka Timothy olikin suuremman asteen sekopää, niin täytyy nostaa hattua, sillä ei ihan joka Jannu käy keskustelua harmaakarhujen kanssa ja pidä kettuja lemmikkeinään. Hauskoja kohtiakin oli yllinkyllin, vaikka eihän toisten ongelmille saisi nauraa. Ajatuksia herättävä elokuva.

    Joonas H • 18.11.2010 18:08

    Olin nähnyt kyseisen elokuvan jo ennestään. Se oli vieläkin yhtä hämmästyttävä kuin silloinkin. Miten joku voi päästä seuraamaan villejä karhuja noin läheltä monen vuoden ajan? Treadwell osasi selvästi tulkita karhuja aika hyvin, mutta aina se ei riitä. Lopulta kävi niin kuin voisi luullakkin käyvän. Taisi myös erämaa vaikuttaa Treadwelliin itseensä huonolla tavalla.

    Eetu V • 24.11.2010 18:38

    Elokuva oli ehkäpä paras katsomistani elokuvista. Elokuvasta välittyi hyvin mitä 2kk:den yksinäisyys erämaassa voi tehdä entiselle narkomaani-alkoholistille, ja kenties aivan normaalillekkin kaverille. Elokuvassa oli myös muutamia koomisia hetkiä. Thimotyn haukkuessa kameran edessä, kuinka vain hän voi selvitä luonnossa ja kaikki muut kuolisivat. Taustalle ilmestyy teksti ”Thimotyn kuolinpaikka kahden päivän kuluttua”

    Christian • 28.11.2010 19:40

    Elokuva oli yksi mielenkiintoisimmista Ihme filmi -elokuvista.

    Sofi K. • 29.11.2010 18:41

    Luulin aluksi, että tässä elokuvassa Timothy Treadwell kertoo karhuista ja tutustuttaa katsojat karhujen elinympäristöön mutta asia olikin aivan toinen. Jo alussa kerrottiin, että Timothy ja hänen tyttöystävänsä tulevat kohtaamaan traagisen kohtalon. Tämä loi elokuvan katselukokemukseen eräänlaisen painostavan ja dramaattisen ilmapiirin. Elokuva lähenteli rikosohjelman piirteitä. Joka välissä muistutettiin että tästä Timothyn ja hänen tyttöystävänsä jäännökset löytyivät, tässä oli pää jne. Karhut eivät näyttäneetkään niin lempeiltä, kun tiesin mikä niiden todellinen luonne oli. Ja juuri tällaista vaikutelmaa Timothy ei halunnut. Hän piti karhuja ja muita luonnoneläimiä ystävinään.Timothyn avoin ja iloinen elämänasenne olivat elokuvan parasta antia. Elokuvan ajoittaiset humoristiset piirteet ja Timothyn lievä hulluus naurattivat monessakin kohtaa.

    q-_-p • 29.11.2010 18:52

    timothy oli iha seko kun luuli olevansa karhu ei ihme kun tuli syödyks muuten iha jees elokuva

    Kritisoija • 30.11.2010 06:35

    Häiritsin muita ja nukuin koko elokuvan ajan.

    Hans • 30.11.2010 17:34

    Minusta elokuva oli tylsä. Timoty oli ihan seko veikkaisin että kalja oli sekoittanut timotyn pään. Timoty luuli että karhut ymmärsivät häntä ja hymyilivät/olivat iloisia, mutta ne olivat kiinnostuneita ruuasta.

    Anatol1 • 1.12.2010 16:54

    Grizzlyman oli ihan kiintoisa elokuva näki että hän piti eläimistä. Mutta välillä tuntui että timoty oli hieman sekaisin.

    Sacha de Bonneville • 1.12.2010 18:46

    En pitänyt elokuvasta. Se oli oikeastaan dokumentti ja siinä olleen asian olisi saanut mahtumaan ehkä tuntiin. Timothy oli sen verran kyllä karhuihin seonnut, että alkoi melkein ahdistaa. Surullista oli se, että hänen rakastamansa eläimet lopulta tappoivat hänet, mutta toisaalta hän tiesi koko ajan, että se riski oli olemassa.

    ak • 2.12.2010 07:11

    Leffa oli mielestäni hieman omituinen mutta kiinnostava koska se mies oli niin intona niistä karhuista.

    ss • 2.12.2010 07:13

    mielestäni leffa oli aika pitkäveteinen ja rasittava. En pidä erityisemmin karhuista…

    Erno K. • 2.12.2010 20:20

    Leffa oli aivan hyvä! Elokuvaa katsoessa tajusi taas, että ihmisen mieli pystyy mihin vaan ja lähes kaikenlaisia ihmisiä on olemassa. Traagista oli se, että itse Timothyn tappoi hänen ”kivat nallekarhu ystävät”. Ihminen on kyllä jännä laite.

    Mikko S.5.12.2010 12:53

    Metsästäjänä hämmästelin elokuvan päähenkilöä sekä eläimiä. Itse olen tottunut siihen, että karhu kiertää ihmisen kaukaa ja kettuja näkee lähinnä tähtäinten läpi. Elokuvan lopussa kävi kuitenkin myös Timothylle selväksi ihmisen ja luonnon väliset erot karmaisevimmalla mahdollisella tavalla.

    Jenna K. • 5.12.2010 15:28

    Tätä leffaa oli lähinnä hämmentävää katsoa: oliko Timothylla kaikki pääkopassa ihan kunnossa? Mistä moinen into eläinten kanssa elelyyn? Luuliko hän tosiaan että eläimet ymmärtäisivät häntä? Elokuva oli visuaalisesti kaunis kaikkine Alaskan maisemineen, ja yllättävän kiinnostava verrattuna muihin kurssilla katsottuihin pätkiin.

    markus s :D • 8.12.2010 19:16

    leffa oli aika outo… sil timol ei ollu ihan kaikki kunnos:D

    Tsetseenia voittaa sodan!!!! • 12.12.2010 19:10

    Elokuva oli kertomus siitä, että ihminen pystyy sopeutumaan luontoon, palata juurillensa, kaiken sivilisaation keskellä. Elokuva joka oli tarkoitettu olemaan kertomus erilaisesta miehestä, joka loppui kuitenkin traagisesti, mutta toisaalta myös loogisesti. Luonto ei tunne inhimillisyyttä. Päähenkilö halusi sopeutua asumaan rakastamiensa Grizzly-karhujen sekaan, mutta luonto toimii erilaisella tavalla, jossa toinen on toisen ravintoa. Karhu ei tehnyt mitään väärin, vaan toimi instinktiensä mukaisesti, toisin kuin ihminen, joka teki kohtalokkaan virheen, jos hän ei tehnyt sitä tietoisesti ja hyväksynyt, että karhu etsii aina ravintoa ja ihminen on osa hänen ruokavalioansa.
    Herzog osaa tahdä mistä tahansa aiheesta hyvin mielenkiintoisen. Minulla kun on kokemusta Werner Herzogin elokuvista, nimittäin olen nähnyt esimerkiksi ”Aguirre – jumalan vihan, (Aguirre, der Zorn Gottes) ” ja ”Stroszek – Bruno S:n tarinan, (Stroszek)”. Mielestäni Werner on yksi maailman parhaimmista ohjaajista, Luc Bessonin, Coenin veljesten ja Federico Fellinin rinnalla, ja arvostan kaikkia hänen teoksiansa, olihan hänellä sentään niin eristäytynyt lapsuus: Hän pakeni sotaa maatilalle ja eli täysin eristyksissä muulta maailmalta. Hän kertoi käyttäneensä puhelinta ensimmäisen kerran vuonna 1959, 17-vuotiaana. Mielestäni dokumentti oli mahtava, ja hyvin valittu lopetus IhmeFilmi-projektille.

    Anna-Kaisa Parviainen • 19.12.2010 17:26

    Koskettava elokuva. Aluksi miehen kuolemaa ei tajunnut todeksi, mutta loppuakohden senkin alkoi ymmärtää ja mieli alkoi mennä hieman apeaksi. Kuitenkin miehen rakkaus karhuihin toi mieleen mielisairaan. Lopetukseksi oli hyvä valinta, sillä tämä pisti mietityttämään omaa elämää.

    Mira Niemi • 4.4.2011 15:04

    Elokuva oli erikoinen ja ei meinannut uskoa, että joku ihminen oikeesti rakasti karhuja niin paljon. Välillä elokuvassa oli pakko naurahtaa, koska jotkut asiat eivät vain sopineet oman ajatusmaailman kanssa ja kuulostivat niin koomisilta. Miehen täytyi olla jotenkin mielisairas ja kävi myös sääliksi, että hän joutui kokemaan ikävän kohtalon.

    Mandi Huhtaro • 23.5.2011 19:45

    Mahtava dokumentti.
    Huh.
    Hankala sanoa kaikkia ajatuksia mitkä heräsivät, sillä tekstinä ne näyttävät varsin valjuilta. Treadwellia oli päässyt elämä kolhaisemaan pahasti ja mies kävi jopa pelottavaksi aika ajoin – hassu tukka ja hirveät aurinkolasit yhdistettynä kimeään ääneen. Mutta toisaalta voin ymmärtää joitakin seikkoja. Ihminen joka on käyttänyt huumeita, hakee todennäköisesti samanlaista irtautumisen tunnetta jostain muualta. Ja ihmisellä ei ole normaalisti mitään asiaa villin eläimen lähelle, mutta miten mahtavalta tuntuukaan päästä lähelle luontoa ja saada sen luottamus! Treadwell rakasti luontoa, mutta ei osannut kunnioittaa sitä tarpeeksi ja olla realistinen. Mutta tuollaista loppua Timothy toivoikin – voi kun kukaan ei olisi löytänyt häntä milloinkaan.

Kirjoita viesti