Goodbye Lenin!

Good Bye Lenin!, ,

 
3

Good bye, Lenin! sijoittuu yhteen Euroopan historian käännekohdista. Se kuvaa Itä-Berliinissä asuvaa perhettä, jonka elämä muuttuu rajusti, kun Saksan demokraattisen tasavallan ja koko kommunistisen Itä-Euroopan kansat kapinoivat. Lopulta vanha valta murtuu ja uusi demokraattinen – ja samalla kapitalistinen – yhteiskuntajärjestys otetaan käyttöön.

Good bye, Lenin!
Wolfgang Becker
Saksa 2003, 124 min, K12

Good bye, Lenin! sijoittuu yhteen Euroopan historian käännekohdista. Se kuvaa Itä-Berliinissä asuvaa perhettä, jonka elämä muuttuu rajusti, kun Saksan demokraattisen tasavallan ja koko kommunistisen Itä-Euroopan kansat kapinoivat. Lopulta vanha valta murtuu ja uusi demokraattinen – ja samalla kapitalistinen – yhteiskuntajärjestys otetaan käyttöön.

Historiankirjoista voimme lukea faktat, mutta elokuva voi antaa paljon enemmän. Se paljastaa ihmisten toiveet, pelot ja asenteet. Elokuva vie katsojan vieraaseen maailmaan ja auttaa meitä asettumaan muiden asemaan. Wolfgang Beckerin ohjaama draamakomedia paljastaa, millaisessa myllerryksessä itäisen Euroopan ihmiset elivät 1989- ja 90-lukujen vaihteessa.

Elokuvan keskushahmo Alex Kerner (Daniel Brühl) on nuori mies, jonka äiti Christiane (Katrin Saß) kannattaa kiihkeästi kommunistista järjestelmää. Erään mielenosoituksen aikana Christiane saa sydänkohtauksen ja vaipuu koomaan. Kun hän kuukausia myöhemmin herää, muuri on jo murtunut ja Saksat ovat suunnittelemassa yhdistymistä. Lääkäri kuitenkin varoittaa, että kova järkytys saattaisi aiheuttaa äidin kuoleman. Niinpä Alex yhdessä muu perheen kanssa rakentaa berliiniläisen kerrostalon asuntoon pienen palan Itä-Saksaa. Monimutkaisen huijausoperaation tarkoituksena on säästää Christianešokilta ja pitää äiti hengissä.

Välillä huijaus on paljastua. Eräänä päivänä Christiane huomaa, kuinka vastapäisen talon seinälle levitetään valtava Coca-Cola-mainos. Perhe turvautuu hätävalheisiin. Alex alkaa tuottaa länsisaksalaisen ystävänsä kanssa television valeuutisia, joita näytetään vuoteessa makaavalle äidille toisessa huoneessa olevalta videonauhurilta.

Elokuvassa kuvataan hauskasti niin sanottua ostalgiaa, jota monet DDR:ssä asuneet edelleen tuntevat. Ostalgikot muun muassa kaipaavat sosialismin ajan ruokia, tuotepakkauksia, tv-ohjelmia ja kieltä. Suomalaisille tutuin itäkaihon kohde lienee television iltasadun Nukkumatti eli Sandmännchen, joka heittää unihiekkaa lasten nukkumaanmenon aikaan. Itä-Saksassa 1959 alkanut nukkeanimaatio on luultavastilaajimmalle levinnyt itäsaksalainen populaarikulttuurin hahmo.

Itäberliiniläisten ensimmäinen kosketus vapauteen on kuvattu hauskasti ja koskettavasti. Erityisesti nuoret riemuitsevat vapauden tuulten alkaessa puhaltaa. Valtion kontrolliin tottuneet kansalaiset ottavat kaiken irti ensi retkistään lähteen. Uusi kiehtova maailma houkuttelee ankaraan elämään tottuneita ihmisiä muun muassa pornokauppaan, Ikeaan ja pikaruokaravintolaan. Alexin Ariane-siskolle (Maria Simon) luokkavihollisesta tulee esimies ja poikaystävä – hampurilaisravintolassa.

Elokuvan asunto sijoittuu Friedrichshainin kaupunginosaan, vaikka paikkaa ei elokuvassa nimetäkään. Kuvauksia suoritettiin muun muassa Karl-Marx-Alleen ja Alexanderplatzin ympäristössä. Kuvausten aikaan Berliinin muurin murtumisesta oli kulunut vasta reilu vuosikymmen, mutta kaupunki oli jo muuttunut paljon. Niinpä elokuvantekijät joutuivat poistamaan länsimaistumisen merkit otoksista tietokonegrafiikan keinoin. Muun muassa monikansallisten firmojen tuotteiden mainokset ja kirkkaat värit saivat väistyä harmaan yleisilmeen tieltä.

Elokuva kertoo kahden yhteiskuntajärjestelmän törmäyksestä. Perheen äiti rakastaa sosialistista järjestelmää, sillä hän näkee siinä kauneutta ja kunniallisuutta. Hänen lapsilleen taas demokratia ja kapitalismi edustavat edistystä, sillä ne lupaavat enemmän.

Kumpikin järjestelmä on yhdelle unelma ja toiselle painajainen. Yleensä ajatellaan, että länsimaiden demokratioissa ihmiset ovat vapaita tekemään mitä tahansa, mutta Good bye, Lenin! saa kysymään, manipuloiko järjestelmä meidät haalimaan rahaa, materiaa ja menestystä.

Antti Pentikäinen

POHDITTAVAKSI

• Mikä oli mielestänne elokuvan hauskin ja mikä traagisin kohtaus? Miksi?

• Alex luo äidilleen niin sanotun vaihtoehtotodellisuuden ja haluaa jatkaa huijausta, vaikka salaisuus on jo käytännössä paljastunut. Pohtikaa syitä Alexin käytökselle.

• Pohtikaa Suomen historian käännekohtia. Millaiseen ajankohtaan kannattaisi sijoittaadraamakomedia, joka ruotii menneisyyden traumoja?

• Good bye, Lenin! -elokuvan tapahtumista on kulunut jo neljännesvuosisata. Kuvitelkaa elokuvalle jatko-osa: mitä henkilöille on tapahtunut 25 vuodessa?

• Elokuvassa oli hyödynnetty visuaalista symboliikkaa. Eräässä kohtauksessa Christiane katselee, kun helikopteri lennättää Leninin patsasta. Patsas tuntuu ojentavan kätensä hänelle. Kohtauksen voi tulkita niin, että kommunismiin uskovan naisen idoli katoaa näköpiiristä yhdessä aatteen kanssa. Miettikää, millaisiin symboleihin esimerkiksi suomalaisuus liittyy. Kuinka näitä symboleja voisi hyödyntää elokuvissa?

• Mikäli käytössänne on Photoshop tai jokin muu kuvankäsittelyohjelma, voitte kokeilla kuvanmuokkausta samaan tapaan kuin elokuvassa oli muokattu otoksia Berliinistä. Ottakaa kuva tutusta ympäristöstä. Varmistakaa, että kuvissa näkyy esimerkiksi mainoksia. Poistakaa sitten kuvasta haluamanne elementit kuten valomainokset, katukyltit tai jopa kokonaiset rakennukset.

Voitte harjoitella myös vakkapa talojen värien muuttamista. Esitelkää alkuperäinen ja muokattu kuva rinnakkain.

Lue lisää Kommentoi
    Lotta • 3.11.2015 10:15

    Tämä elokuva oli paras Ihmefilmin elokuvista. Juoni oli mielenkiintoinen ja aihe kiinnostava. Arvosanaksi annan 9.

    Kreeta • 4.11.2015 15:24

    Elokuva oli paras katsomistani Ihmefilmi elokuvista. Se oli todella mielenkiintoinen ja näyttelijät olivat hyviä. Voisin katsoa elokuvan myös toisenkin kerran.

    Pyry • 13.11.2015 20:35

    Erittäin viihdyttävä elokuva, mutta mielestäni ei kuitenkaan erityisen mestarillista elokuvantekoa. Siis nautin tästä elokuvasta todella paljon, mutta jotenkin minustan tuntui että elokuva jäi visuaalisella tasolla hieman ohueksi. Käsikirjoitus on todella hyvä ja tarkka keskittyminen aikakauden yksityiskohtiin (Spreewäld-gurken) oli loistavaa. Ehkä kuitenkin jos olisin elänyt tämän kyseisen ajan olisin kokenut suuremman emotionaalisen reaktion. Elokuva on kuitenkin erittäin hyvä, mutta ei vaan mestarillinen

Kirjoita viesti