Fucking Åmål

Fucking Åmål, ,

 
2

Fuckin Åmålin kikkailematon kerronta vetävää katsojan Elinin ja Agnesin maailmaan. Luultavasti jokainen länsimaissa kasvanut tunnistaa mielentilan, jossa nuoruus tuntuu olevan taistelua suosiosta, asemasta ja lopulta myös oikeudesta rakkauteen ja omaan identiteettiin.

Monet ruotsalaiset elokuvaohjaajat ja -näyttelijät pärjäävät hyvin maailmalla, ja elokuvat ovat päätyneet kriitikkojen klassikkolistoille. Tunnetuimpina mestarillinen ohjaaja Ingmar Bergman ja näyttelijä Greta Garbo ovat onnistuneet puhuttelemaan laajaa yleisöä kaikkialla maailmassa.

Ruotsalaiset elokuvatekijät ovat onnistuneet luomaan myös erinomaisia nuorisokuvauksia. Lukas Moodyssonin ohjaama Fucking Åmål on helposti lähestyttävä ja hauska mutta samalla poikkeuksellisen syvällinen kuvaus pikkukaupungin nuorista. Vertailu on tietysti hankalaa, mutta voi perustellusti väittää, että Suomessa ei ole vieläkään onnistuttu tuottamaan yhtä tasokasta teinielokuvaa. Elokuva vakuutti myös Ingmar Bergmanin, joka kutsui sen nähtyään Moodyssonia ”nuoreksi mestariksi”.

Elin on kiukutteleva ja kapinoiva teinityttö, joka kaipaa elämältään enemmän kuin Åmålin pikkukaupunki pystyy tarjoamaan. Agnes puolestaan on ujo ja kiltti perhetyttö, jonka on vaikea saada ystäviä uudella paikkakunnalla. Agnesilla on kuitenkin salaisuus: hän on rakastunut temperamenttiseen Eliniin. Ympäristö ei kuitenkaan hyväksy helposti kahden tytön suhdetta. Helppoa se ei ole tytöillekään.

Fucking Åmålissa seksuaalisuus on yksi pääteemoista. Hankaluuksia aiheuttavat myös esimerkiksi seurustelu, murrosiän kiukkukohtaukset, juorut ja suhteet vanhempiin. Ohjaaja Moodysson ei tee samaan sukupuoleen ihastumisesta sinänsä numeroa – vaikka se onkin tärkeä osa elokuvaa.

Moodysson tavoittaa kamerallaan herkästi nuorten näyttelijöidensä ilmaisun; hetket ovat hätkähdyttävän aitoja. Vaikka elokuva on selvästi fiktiota, saattaa katsojaa hetkittäin melkein nolottaa, kun päähenkilöt paljastavat salaisuuksiaan. Esimerkistä käy kohtaus, jossa Eliniin ihastunut Johan (Mathias Rust) etsii käsiinsä luokkakuvan ja leikkaa siitä irti unelmiensa heilan kasvot. Suloista – ja hieman noloa!

Fucking Åmål ei turvaudu muutenkaan teinielokuvien kliseisiin. Sen konstailematon humanismi ja kikkailematon kerronta vetävän katsojan Elinin ja Agnesin maailmaan. Luultavasti jokainen länsimaissa kasvanut tunnistaa mielentilan, jossa nuoruus tuntuu olevan taistelua suosiosta, asemasta ja lopulta myös oikeudesta rakkauteen ja omaan identiteettiin.

Kyseessä on suurelta osin henkinen tila, mutta yhtä hyvin voi väittää, että myös fyysisellä ympäristöllä on oma osuutensa. Åmålin pieniin piireihin sopeutumattomat nuoret tuntevat olevansa ansassa, johon joutunut kyllä pysyy hengissä mutta ei pääse liikkumaan tai hengittämään.

Elokuva keräsi valtavan yleisön Ruotsissa ja muualla maailmassa. Suosion takana on elokuvan tarjoama ymmärrys ja hyväksyntä: älä pelkää, ole rohkeasti sellainen kuin olet, kaikki muuttuu kyllä helpommaksi.

Fucking Åmålin jälkeen siihen on helppo uskoa, ainakin hetken ajan.

 

ANTTI PENTIKÄINEN

 

 

POHDITTAVAA

 

Ensimmäisissä kohtauksissa kuvataan kahden päähenkilön, Agneksen ja Elinin perheitä. Elin riitelee siskonsa kanssa kaakaosta, Agnes taas saa perheeltään sydämelliset syntymäpäiväonnittelut. Näin käsikirjoittaja luo muutamassa minuutissa vaikutelman kahden päähenkilön taustoista ja luonteista. Keksikää kaksi hahmoa, jotka liittyvät toisiinsa kuvitteellisessa elokuvassa. Kirjoittakaa molemmille pari kohtausta, jotka paljastavat katsojalle jotain olennaista. Hahmoista ei kannata suunnitella liian erilaisia, mutta eron tulee olla selvästi havaittava.

Elinin hahmosta on kirjoitettu pitkästyneen teinin karikatyyri. Hän haluaa käyttää huumeita ja käydä tanssibileissä mutta pillastuu kuullessaan, että ravet ovat jo jääneet pois muodista. Tällainen hahmo on yksi nuoren ihmisen arkkityypeistä. Esimerkiksi Anton Tšehovin näytelmässä Kolme sisarta perheen nuorin Irina kaipaa myyttiseen Moskovaan. Miettikää suomalaiseen teinielokuvaan hahmo – tyttö tai poika, joka haaveilee pääsevänsä pois ahtaalta tuntuvalta pikkupaikkakunnalta. Kirjoittakaa hänelle monologi, jonka hän esittää ystäviensä kuullen esimerkiksi juhlissa.

Eliniä näytellyt Alexandra Dahlström ja Agnesin roolin tehnyt Rebecka Liljeberg saivat työstään Ruotsin elokuvapalkinnot eli guldbagget. Näyttelemistyyliä on luonnehdittu naturalistiseksi. Miten näyttelijät käyttivät kehoaan hahmoja luodessaan? Kokeilkaa liikkua kuin Elin ja Agnes – millaisia eroja heidän fysiikassaan oli?

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat hahmot ovat kehittyneet elokuvissa valtavasti vuosikymmenten aikana. Koomisista sivurooleista on päästy psykologisesti uskottaviin henkilöhahmoihin. Listatkaa elokuvien ja television homoseksuaaleja hahmoja. Ovatko ne uskottavia? Kuinka ne kuvastavat aikaansa?

Lue lisää Kommentoi
    Saara • 11.11.2014 16:24

    Hyvä leffa!

    Anna • 13.12.2014 23:34

    Elokuva perustui tosi hyvin nuoren ajattelumaailmaan ja juoni oli selkeä, muttei liian yksinkertainen.

Kirjoita viesti