Citizen Kane

Citizen Kane, ,

 
6

Arvostettu British Film Institute järjestää kymmenen vuoden välein äänestyksen, jossa elokuvantekijät ja asiantuntijat kertovat mielipiteensä maailman parhaista elokuvista. Puolen vuosisadan ajan listan ykkösenä komeili yksi ja sama elokuva: Orson Wellesin ohjaama Citizen Kane. Vasta vuoden 2012 äänestyksessä Alfred Hitchcockin Vertigo – punainen kyynel syrjäytti Kanen kakkossijalle.

Citizen Kane
Ohjaus Orson Welles
USA 1941, 119 min, K12

Arvostettu British Film Institute järjestää kymmenen vuoden välein äänestyksen, jossa elokuvantekijät ja asiantuntijat kertovat mielipiteensä maailman parhaista elokuvista. Puolen vuosisadan ajan listan ykkösenä komeili yksi ja sama elokuva: Orson Wellesin ohjaama Citizen Kane. Vasta vuoden 2012 äänestyksessä Alfred Hitchcockin Vertigo – punainen kyynel syrjäytti Kanen kakkossijalle.

Tällainen maine on elokuvalle valtava taakka. Kuinka uusi katsoja voi luoda suhteen teokseen, jonka ylivoimaisuutta ylistetään kaikkialla maailmassa? Jos Citizen Kane ei ole ennalta tuttu, kannattaa yrittää katsoa sitä ilman ennakkoluuloja ja -asenteita. Se palkitsee katsojansa sekä rikkaalla sisällöllään että upealla toteutuksellaan.

Elokuva on kiehtova tarina vallasta – henkilökohtaisesta, taloudellisesta ja poliittisesta. Päähenkilö Charles Foster Kanen vanhemmat luovuttavat lapsensa miljonäärille kasvatettavaksi. Kun poika lopulta saa perintönsä, hän perustaa lehti-imperiumin, joka tuottaa käsittämättänsuuren omaisuuden. Rahojensa avulla hän saa äänensä kuuluviin yhteiskunnassa, eikä Kane epäröi hyödyntää asemaansa.

Kane on häikäilemätön. Hän menee naimisiin Susan Alexander -nimisen amatöörilaulajan kanssa ja rahan voimalla pakottaa tämän oopperauralle. Naisella ei ole lahjoja eikä halua laulamiseen, mutta ei myöskään kykyä vastustaa miehensä tahtoa. Kanen elämää ohjaavat pakkomielteet, eikä kukaan uskalla sanoa hänelle vastaan.

Kane osaa käyttää valtaa paremmin kuin kukaan muu, mutta hän ei osaa rakastaa ketään ehdoitta. Hän toteuttaa klassisen amerikkalaisen unelman, mutta kuolee valtavassa Xanadu-palatsissaan yksin. Valta ja raha ovat pettäneet lupauksensa.

Citizen Kane on niin sanottu avainelokuva, eli se perustuu todelliseen henkilöön. Kanen hahmo pohjautuu yhdysvaltalaisen mediamoguli William Randolph Hearstin persoonaan, mutta vaikutteita ja ideoita on otettu myös muista henkilöistä. Superrikas Hearst raivostui Citizen Kanesta ja kielsi omia lehtiään ja radioasemiaan edes mainitsemasta elokuvaa. Median kontrollointi ei kuitenkaan onnistunut, sillä edelleen käytännössä kaikissa Hearstia käsittelevissä artikkeleissa ja kirjoissa mainitaan myös Citizen Kane.

Mies elokuvan takana oli Orson Welles (1915–80), joka tunnettiin chicagolaisen Mercury-teatterin johtajana. Hän hallitsi myös radioilmaisun: vuonna 1938 Welles ohjasi kuunnelman Maailmojen sota, joka sai tuhannet kuuntelijat uskomaan, että marsilaiset olivat hyökänneet maahan. Welles oli visionääri ja kapinallinen, jonka oli vaikea sopeutua Hollywoodiin. Monet hänen elokuvistaan jäivät julkaisematta, tai studiot muokkasivat niitä vastoin ohjaajan tahtoa. Jos Citizen Kane säväyttää, kannattaa ehdottomasti tutustua myös esimerkiksi Pahan kosketukseen (Touch of Evil, 1958).

Citizen Kanessa Welles yhdisti ennakkoluulottomasti eri genrejä, kiinnostavan takaumarakenteen, elokuvateknisiä innovaatioita, syväterävää kuvausta, dramaattisia valaistuksia ja erikoisia kuvakulmia. Hän lainasi vaikutteita sekä radioteatterista että teatterin lavalta. Lisäksi hän palkkasi kuvaaja Greg Tolandin ja leikkaaja Robert Wisen kaltaisia huipputekijöitä. Lopputuloksena oli vallankumouksellista elokuvakerrontaa, joka ei ole menettänyt tuoreuttaan vieläkään. Kaiken lisäksi elokuva oli Wellesin esikoisohjaus ja hän näytteli pääosan.

Elokuvan jälkeen voi kysyä, onko se kaiken suitsutuksen arvoinen. Moni pitää Citizen Kanea taidokkaana, vaikka ei kelpuutakaan sitä omien suosikkiensa joukkoon. Elokuvaa ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa hyvän mielen elokuvaksi, mutta se saa katsomaan valtaa ja mediaa – ehkä myös elokuvataidetta – uudella tavalla.

Antti Pentikäinen

Pohdittavaksi

Mikä oli elokuvan vaikuttavin kohtaus? Miksi?

• Charles Foster Kanen hahmo perustuu miljonääri William Randolph Hearstin ja useiden muiden raharikkaiden elämään. Welles halusi kuvata tunnettujen henkilöiden kautta kapitalismin haittoja. Pohtikaa pienissä ryhmissä, keitä nykyajan tunnettuja ihmisiä voisi käyttää tarinan ja henkilöhahmon pohjana. Tarkoitus ei siis ole tehdä julkkiksen elämäkertaa, vaan hyödyntää todellista hahmoa elokuvan pohjana. Kirjoittakaa tarinoistanne synopsikset ja lukekaa ne muille.

• Citizen Kanessa on lukuisia kohtauksia, joissa näkyy sisäkatto. Tämä on melko epätavallista, sillä useimmiten Hollywood-elokuvien lavasteissa ei ole lainkaan kattoa. Syynä on se, että lavaste on usein helpointa valaista katon kautta. Kuvatkaa esimerkiksi kännykän kameralla koulussa kuvapareja, joista toisessa katto näkyy, toisessa ei. Miten katon näkyminen ja sammakkoperspektiivi vaikuttavat kuvan tulkintaan?

• Onko Citizen Kane mielestänne ansainnut maailman parhaimman elokuvan tittelin? Miksi luulette, että tunnetut ohjaajat kuten Woody Allen, Kenneth Branagh, Martin Scorsese, Milos Forman ja Stanley Kubrick ovat kutsuneet sitä maailman parhaaksi elokuvaksi? Toisaalta esimerkiksi ruotsalainen Ingmar Bergman piti elokuvaa äärettömän tylsinä ja ihmetteli sen saamaa arvostusta.

• Elokuvan monissa kohtauksissa hyödynnetään syväterävää kuvaa. Kun Kanen vanhemmat luovuttavat poikansa Thacherille, kuva on sommiteltu niin, että ikkunasta näkyy Kane leikkimässä lumessa samalla kun vanhemmat istuvat sisällä allekirjoittamassa sopimusta. Koko kuva-ala on terävä. Jos teillä on järjestelmäkamera, voitte itse vaikuttaa kuvan syväterävyyteen. Laaja terävyysalue saadaan silloin, kun objektiivin aukko on mahdollisimman pieni. Kapean terävyysalueen taas saa aikaan valitsemalla suuren aukon. Kuvatkaa sama henkilö kahdella tavalla ja vertailkaa.

Lue lisää Kommentoi
    Pyry • 16.9.2015 19:05

    Ei ehkä kaikkien aikojen paras elokuva, mutta selvästi yksi parhaista (ja selvästi parempi kuin Vertigo, jossa on ehkä surkein loppu loistavalle elokuvalle koskaan). Wellesin ohjaus on mestarillista, käsikirjoitus on todella älykäs ja Gregg Tolandin kuvaus on todella kaunista.
    Ps. Osaisitteko muuten sanoa mistä voin löytää seuraavan foorumin:
    ”IhmeFilmin kotisivun foorumeilla voidaan käydä blogimaista keskustelua ja vaihtaa elokuvakokemuksia.” Olen etsinyt sitä näiltä sivuilta jo parin viikon ajan enkä ole löytänyt sitä.

    Pyry • 17.9.2015 12:12

    Wells ei koskaan enää mielestäni noussut tämän elokuvan tasolle. Hänen myöhemmätkin elokuvansa ovat tyylikkäitä, mutta niistää puuttuu se syvyys joka tässä elokuvassa on. Citizen Kane on hänen mestariteoksensa ja on uskomatonta että tämä on hänen ensiohjauksensa

    Ida • 30.9.2015 18:25

    Elokuva oli outo. Juonesta oli hankala saada kiinni ja leffan aikana meinasi nukahtaa. Mustavalkoelokuvat eivät muutenkaan ole kovinkaan mieleisiä. Arvosanaksi antaisin 5 asteikolla 4-10.

    Kreeta • 7.10.2015 14:15

    En pitänyt kyseisestä elokuvasta, sillä se oli melko sekava. Oli hieman pitkästyttävää katsoa elokuva loppuun.

    Lotta • 3.11.2015 10:09

    Elokuva oli katsomistani elokuvista yksi huonoimmista. Juonessa oli vaikea pysyä mukana ja elokuvaa ei jaksanut katsoa kovin tarkasti. Arvosanana 5

    Aku • 4.11.2015 15:55

    Elokuva oli maineensa veroinen. Juoni oli mielenkiintoinen ja nokkela. Kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt elokuvasta.

Kirjoita viesti