Billy the Kid – henkipatto

The Left Handed Gun, ,

 
14

Hollywoodin ikioma lajityyppi western eli lännenelokuva ajautui kriisiin samoihin aikoihin kuin koko amerikkalainen yhteiskuntakin. John Fordin Etsijät (1956) oli eräs tienristeys, vanhan polven konservatiiviohjaajan varovaisesti myötäilevä tunnustelu vanhojen ja uusien elämänarvojen yhteensovittamisesta.

Vasta nuoret ohjaajat räjäyttivät länteen nykyajalta tuoksuvan ruudinsavun. Tunnetuin heistä on Sam Peckinpah, joka uudisti väkivallan kuvauksen raadollisempaan suuntaan. Ensin sitä ehti harjoittamaan kuitenkin Arthur Penn (s. 1922), jonka tyylilajina oli laajasävyinen ja monisyinen realismi.

Armottomista (1965), Pienestä suuresta miehestä (1970) ja Yön siirroista (1975) sittemmin tunnetun Pennin esikoisohjauksen vallankumouksellisuutta on jälkikäteen ehkä osin vaikea ymmärtää. Sekä 1800-luvulla eläneen Billy the Kidin että muiden lännen legendojen persoonat olivat loppujen lopuksi hyvin koskemattomia vielä 1950-luvulla. Penn tekeekin Billystä (Paul Newman) pinnaltaan vanhan ajan lännensankarin prototyypin, mutta samalla riisuu hänen sisimpänsä rikki kaikesta myyttisestä glooriasta.

J. Peverell Marleyn mustavalkokuvaus korostaa ylivalottunutta kuvaa sekä korutonta ja karua erämaata suhteessa oman aikakautensa jo hiipuviin Technicolor-auringonlaskuihin, joihin yksinäinen sankari aina lopulta ratsasti niin romanttisesti. Mahtailematon valaistus saa vieläpä eriskummallista syvyyttä kohtauksesta, jossa Billy ja kaksi kumppaniaan heittävät jauhosäkkejä ränttätänttähengessä virkavallan päälle ja ovat lopulta itsekin täysin valkoisia, ikään kuin auringonpistoksen saaneita loisia.

Yhteiskuntaan sopeutumisen vaikeus onkin Billy the Kidin kohtalo. Vanhempi mies lukee hänelle pyhää sanaa ja valaisee, kuinka lapsuuden kuvitelmat on jätettävä taakse silloin, kun aikuistuu, mutta aina lopulta jumalan ja yksilön välinen henkilökohtainen totuus voittaa. Kohtaus on elokuvan avainhetki, jossa Billyn ahdistuneesti tyhjään tuijottavasta ilmeestä paljastuu, että hän on ollut alituisesti etsimässä syytä ja oikeutta elämälleen eikä se ole hellittänyt aikuisenakaan. Ja tapansa tutkia omia rajojaan hän on löytänyt siitä, millä ympäröivää yhteiskuntaa puolustetaan, väkivallasta.

Toinen avainhetki on, kun vanhempi pyssysankari Pat Garrett hämmästelee Billyn yllättynyttä ilmettä tämän kuultuaan omasta hirttotuomiostaan, jonka Garrett nyt sheriffinä joutuisi panemaan täytäntöön. Billy tuskin onkaan tiennyt, mitä hänen väkivaltaisuutensa oikeasti merkitsee – millaisia inhimillisiä torjuntaprosesseja se saa aikaan. Hänen sisimmässään kytee viha ja kostonhalu, jotka hän kokee ikään kuin syntymäoikeuksiinsa kuuluviksi.

Billyn romanttiseksi aikoma suhde naiseen jää oudon kylmäksi ja pakkomielteiseksi, mutta suhde samanikäisiin jätkätovereihin on rennon ystävällinen. Kun hän lopulta toteaa menettäneensä nämä molemmat, Billy ei enää löydäkään olemassaololleen tarkoitusta. Hän vaikeroi siitä, kuinka menetti Tomin ja Charlien eikä osaa lukea. ”Nyt olen vain kuollut.” Nainen on kuitenkin elossa, mutta hänen puoleensa Billy ei enää osaa kallistua.
Paljon on elokuvatutkimuksessa mietitty Billy the Kidin seksuaalista suuntausta Pennin tulkinnassa. Hänen taustastaan ei kerrota juuri sen enempää kuin että isä oli juoppo, joka hylkäsi perheensä lapsena ja jätti Billyn kasvamaan äitinsä kanssa. Pat Garrett on Billylle eräänlainen turvallinen isähahmo, jonka eriskummallisen esikuvallista lämpöä hän olisi kuitenkin tarvinnut jo paljon aiemmin. Nyt Garrett on tavallaan turha, lähes koominen ja suoraselkäisyydellään yhä suurempaa ristiriitaa herättävä hahmo aikuisen Billyn elämässä ja saakin ennen pitkää tuhoisia piirteitä Billyn tulevaisuuden kannalta.

Vaikka Ang Leen Brokeback Mountain (2005) oli ensimmäinen suuren yleisön avomielinen homolänkkäri, on Billy the Kidin kohdalla erityinen syy miettiä, kuinka monia itseään korostamattomia tai itsetiedottomia homohahmoja on ehkä aikaisemminkin kankailla nähty. Billy the Kidin tapaus on yksi kiinnostavimpia kysymysmerkkejä tässä suhteessa. Hänen ahdistuksensa on yleisluontoista nuoren miehen tuskaa ympäristössä, jossa sen paremmin seksuaalisen kuin moraalisen minäkuvan etsinnälle ei löydy tilaa. Newmanin räjähdysherkkä olemus henkii kulttuurin muutosta, herkemmin reagoivan ja yhä epävarmemman mieskuvan syntyä, ja siinä mielessä Billy the Kid kertoo ehkä jopa enemmän valmistusaikansa kuin tapahtuma-aikansa 1800-luvun paineista.

Jukka Kangasjärvi

Lue lisää Kommentoi
    Mig • 23.10.2010 15:00

    Länkkäri on länkkäri vasta kun sen pääosassa on Clint Eastwood ja se on kuvattu Italiassa. Billy the Kid ei tarjoillut mitään viihdyttävää ja oli noin 1,5h liian pitkä.

    Antto • 24.10.2010 17:18

    No jaa… aika perus länkkäri, ei mitään erikoista ja mieleenpainuvaa. Newman tosin oli kyllä hyvä roolissaan. Onneksi kesto ei ollut tuon pidempi sillä muuten olisi kyllä uni tullut…

    Joonas H • 8.11.2010 16:23

    Ihan hyvä elokuva, mutta paljon parempiakin löytyy samasta kategoriasta. Elokuva olisi kaivannut jotain kunnon länkkärimusiikkia taustalle. Pyssynpauketta ja toimintaa oli sopivasti. Mieleen jäi se tyttö, joka nauroi pystyyn jäänneelle saappaalle.

    Jyri P. • 8.11.2010 19:28

    Tähän asti ylivoimaisesti paras elokuva, joka kuuluu klassikoihin. Eihän tämä tietenkään ollut mikään Hyvät, pahat ja rumat, mutta hyvää länkkäriä silti. Juoni oli onnistunut, vaikkakin hirttämisen epäonnistuttua elokuva alkoikin maistua puulta. Tässä huumori oli jätetty pienempään osaan, mutta sen korvasi rautainen tunnelma ja hyvät näyttelijäsuoritukset.

    Henri A. • 8.11.2010 19:39

    Ehdottoman hyvä elokuva, tähän asti katsotuista paras. Pidin juonesta ja näyttelijöistä, jotka hallitsivat roolinsa hyvin. Muuten hyvä länkkäri, mutta teemaan sopiva musiikki olisi piristänyt vielä kummasti.

    Eetu V. • 8.11.2010 20:53

    Billy the Kid oli kuin olikin ihan katsottava elokuva. Juoni oli melko onnistunut ja jaksoi pitää mielenkiintoa yllä. Moitittavaa löytyy niin ikään musiikista joka oli kaivannut vanhan kunnon Ennio Morriconen sävellyksiä. Mieleen painuvin kohtaus oli se, jossa kuvataan ammutun miehen saapasta joka oli jäänyt pystyyn. Lieneekö tässä vertaus villin lännen sanonnalle ”Kuolla saappaat jalassa”.

    Teemu P. • 10.11.2010 06:59

    Amerikkalainen länkkäri ei vedä mitään vertoja Sergio Leonen loistaville spagettiwesterneille. Heti alussa näyttelijät puhuivat, odotin alkua jossa ei puhuta mitään kymmeneen minuuttiin. Mutta minkäs teet, ei nämä amerikkalaiset länkkärit sytytä. Mutta olihan tämä elokuva ihan kelpo. Henkilöt olivat ärsyttäviä koska ei ollut ketään antisankaria, musiikki oli kumman hilpeän tuntuista, eihän semmoinen länkkäreihin sovi(tässä taas se että tullut liikaa katsottua Leonen filmejä).

    Mervi T. • 11.11.2010 15:36

    Billy the Kid oli oikein hyvä länkkäri jota jaksoi katsoa. Juoni oli mielenkiintoinen, mutta oli loppu ennalta-arvattava. Näyttelijä valinnatkin olivat hyviä. Elokuvasta näkyy hyvin kuinka päähenkilö on ulkopuolinen ja yrittää sopeutua ympäritöön. Villi länsi ei ollut vielä niin villi, mutta jokseenkin villi kuitenkin.

    Ville H. • 11.11.2010 18:21

    Elokuva oli mielenkiintoinen katsoa, olihan aiheena oli lännen pahamaineisin tappaja Billy the Kid. Paitsi että ei se Billy nyt niin kylmäveriseltä tappajalta vaikuttanut kuin olisin osannut odottaa. Ehkäpä tätä elokuva halusikin viestittää. Billy vain puolusti ystäviään ja oikeutta omilla kyseenalaisilla keinoillaan. Olisin kaivannut elokuvaan lisää legendaarisia villin lännen maisemia ja tietenkin iskevää musiikkia. Juoni oli helposti seurattava, mutta ei sisältänyt juurikaan mitään yllättävää. Ja mitään homouteen viittaavaa en elokuvasta löytänyt. Hyvä niin.

    Atte Enwald • 25.11.2010 09:58

    Elokuva oli mielenkiintoinen, niinkuin lännenelokuvat yleensä. Billy itse vaikutti joltain ADHD-tapaukselta. Juoni oli perus jenkki länkkäriä, mikä ei ole mitään verrattuna klassisiin spagetti länkkäreihin. Elokuvasta puuttui länkkäreihin kuuluva tunnelmallinen musiikki. Äänimaailma oli muutenkin huono.

    Sofi K. • 29.11.2010 18:58

    Pääosan esittäjä Paul Newman oli erittäin karismaattinen ja hänen takia tätä elokuvaa olikin erittäin mukavaa seurata. En yleensä pidä tämäntyylisistä länkkäreistä mutta tätä jaksoi katsoa. Eikä pelkästään Paulin takia vaan pidin tunnelmasta, ettei koskaan tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu. Se piti koko ajan varpaillaan. Negatiivista elokuvassa oli se, että Billy The Kidille kävi aina huonosti. Hänelle ei tapahtunut mitään positiivista, kun hänen rakkautensakin kohde hyljeksi häntä. Lopussa hänet vielä ammuttiin. Ymmärrän, että tällaista todella tapahtui villissä lännessä mutta olisin toivonut jotakin mukavaakin tapahtuvan hänelle. Loppu olisi voinut olla iloisempi.

    Jenna K. • 5.12.2010 13:04

    Yllätyin positiivisesti elokuvasta – sehän oli ihan katsottava! En ole mikään länkkärityyppisten leffojen suurkuluttaja, joten tuli vähän puun takaa että tämän elokuvan jaksoi katsoa alusta loppuun rojahtamatta pöydän päälle torkkumaan tai vilkuilematta kelloa vähän väliä. Juoni oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Mitä nyt muutama kohtaus oli helposti ennalta arvattavissa, mutta siltä tuskin voi missään elokuvassa välttyä. Sanoisinko jopa että katsottujen elokuvien parhaimmistoa!

    Mikko S.5.12.2010 13:05

    Itse tykkään katsoa länkkäreitä ja niin pidin myös tästä. Mielestäni kuitenkin kyseinen elokuva jää mm. Clint Eastwoodin länkkäreiden varjoon, tosin on otettava huomioon julkaisuvuosi. Aikaisekseen jälleen ihan toimiva elokuva, jonka päähenkilö on aito lännen kovanaama.

    Mandi Huhtaro • 23.5.2011 19:33

    Paul Newman oli kyllä – ja on vieläkin – elokuvataivaan kirkkaimpia tähtiä, ja hänen takiaan tämä kannatti katsoakin. Olen aina ollut todella kiinnostunut Villistä lännestä ja ahminut pienenä kaikki Lucky Luket ja lukien niiden takakansista moneen kertaan mitä oikeasti tapahtui. Billy-paran kohtalo oli kurja, ja henkilö vaikutti ennemmin väärin ymmärretyltä lapselta karismaattisen konnan sijaan. Newman kuitenkin onnistui luomaan elokuvaan ”sen jonkin” mikä iski ja jäi elämään mielessä. Omalla listallani sijoittui ehdottomasti kärkikolmikkoon näistä elokuvista. Kun löytäisi niin voisi katsoa uudestaan.

Kirjoita viesti