Nuoria & kapinallisia 2014

Ajankohtaista, Elokuva-arvostelut

IhmeFilmin vuoden 2014 esityssarjan teemana on

Nuoria & kapinallisia

10 elokuvan sarja

Nuori kapinallinen – Rebel without a Cause (K12, Nicholas Ray, 1955, 107 min)

Täältä tullaan, elämä! (K16, Tapio Suominen, 1980, 118 min)

Fucking Åmål (K12, Lukas Moodysson, 1998, 90 min)

Ariel (S, Aki Kaurismäki, 1988, 70 min)

Porco Rosso – Kuranei no buta (K7, Hayao Miyazaki, 1992, 94 min)

Luokka – Entre les murs (Laurent Cantet, 2008, 130 min)

Kimpassa – Tillsammans (K12, Lukas Moodysson, 2000, 102 min)

Joutilaat (S, Virpi Suutari, Susanna Helke, 2001, 82 min)

400 kepposta – Les Quatre cents coups (K12, François Truffaut, 1959, 98 min)

Pojat (K12, Mikko Niskanen, 1962, 105 min)

5 elokuvan sarja (kaikki korkeintaan K12)

Nuori kapinallinen – Rebel Without a Cause (K12, Nicholas Ray, 1955, 107 min)

Pojat (K12, Mikko Niskanen, 1962, 105 min)

Fucking Åmål (K12, Lukas Moodysson, 1998, 90 min)

Ariel (S, Aki Kaurismäki, 1988, 70 min)

400 kepposta – Les Quatre cents coups (K12, François Truffaut, 1959, 98 min)

Elokuvat ja julisteet kulkevat jo kohti esityspaikkoja! Pian elokuvien esittelyt avautuvat myös näille sivuille.

IhmeFilmille 3-vuotinen rahoitus

Ajankohtaista, Elokuva-arvostelut

Hurraa! Ihmeiden aika jatkuu ja komiasti jatkuukin!

IhmeFilmi on saanut Suomen kulttuurirahastolta kolmivuotisen rahoituksen. Kiitämme rahastoa merkittävästä panoksesta suomalaiseen elokuvakasvatukseen.

Ajankohtaisena asiana voimme siis luonnollisesti vahvistaa ensi syksylle 10 ja 5 elokuvan sarjat. Tiedotamme tarkemmin maalis-huhtikuun aikana.

Ennen kaikkea tämä tarkoittaa esityspaikoille vakautta vähintään kolmen vuoden ajaksi ja laajemmin pitkän aikajänteen suunnitelmien toteuttamista.

Ihmeellinen on elämä – siis eläköön elokuva!

Elokuva-arvostelut

IhmeFilmi suosittelee lämpimästi!

Ajatuksia elokuvakasvatuksesta -seminaarin vieraana arvostettu elokuvakasvattaja Alain Bergala. Hänen puheenvuoronsa lisäksi tutustutaan suomalaisen elokuvakasvatuksen nykytilaan.

Tilaisuudessa julkistetaan Bergalan teos ”Kokemuksia elokuvakasvatuksesta. Pieni tutkielma elokuvaan perehdyttämisestä koulussa ja sen ulkopuolella” (suom. Kaisa Kukkola ja Sampsa Laurikainen)

Ke 23.10.2013 klo 10-16. Vapaa pääsy.

Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15, Helsinki.

TARKEMMAT TIEDOT:

www.kava.fi/esitykset/elokuvia-kouluille/ajatuksia-elokuvakasvatuksesta-seminaari

(IhmeFilmin koordinaattoreille huomioksi: tässä hienossa tapahtumassa kyseessä ei ole IhmeFilmi ry:n ”oma” seminaari, vaikka olemme mukana.)

IhmeFilmin esityssarja 2013

Ajankohtaista, Elokuva-arvostelut

10 ELOKUVAN SARJA:

Komisario Palmun erehdys (109 min – K11 – Matti Kassila – 1960)

Mustalaishurmaaja (69 min – S – Valentin Vaala – 1929)

Laulu tulipunaisesta kukasta (110 min – K16 – Teuvo Tulio – 1938)

Ihmiset suviyössä (66 min – K16 – Valentin Vaala – 1948)

Valkoinen peura (68 min – S – Erik Blomberg –1952)

Käpy selän alla (89 min – K16 – Mikko Niskanen – 1966)

Jäniksen vuosi (129 min – S – Risto Jarva – 1977)

Arvottomat (119 min – K12 – Mika Kaurismäki – 1982)

Perkele! – Kuvia Suomesta (104 min – K16 – Jörn Donner, Jaakko Talaskivi, Erkki Seiro – 1971)

Kauas pilvet karkaavat (97 min – S – Aki Kaurismäki – 1996)

5 ELOKUVAN VALIKOIMA

Sopii kaikille yläkouluikäisille.

Komisario Palmun erehdys (109 min – K11 – Matti Kassila – 1960)

Mustalaishurmaaja (69 min – S – Valentin Vaala – 1929)

Valkoinen peura (68 min – S – Erik Blomberg –1952)

Jäniksen vuosi (129 min – S – Risto Jarva – 1977)

Arvottomat (119 min – K12 – Mika Kaurismäki – 1982)

Yhteistyössä: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto KAVA

Mitä suomalaiset elokuvat kertovat meistä?

Ajankohtaista, IhmeVideot

Elokuva on kuin kuultopaperi aikakautta vasten: mitä ikinä kuvataankin, elokuvasta kuultaa läpi myös jotakin muuta. Katse havahtuu tunnistamaan asioita, jotka entisaikojen Suomessa olivat toisin.

Näemme tuttuja, mutta jo toiseksi muuttuneita kaupunkeja, kokonaisia kaupunginosia, joita ei enää ole tai joiden tunnelma ei ole sama. Tutustumme henkilöihin, joiden huumori, eleet, tavat ja käyttäytymismallit ovat erilaisia kuin meidän. Kohtaamme lähes kokonaan kadonneita ihmistyyppejä, jotka kouliintuivat sellaisissa ammateissa, joita Suomessa ei enää harjoiteta.

Aki Kaurismäki: Kauas pilvet karkaavat (1996)

Me suomalaiset olemme muuttuneet. Nykyajan kielenkäytössä ”suomalaisuus” kuulostaa usein mainoslauseelta, sillä käytännössä me emme juurikaan eroa siitä lössistä, jota kohtaamme kaikissa muissakin länsimaisissa kulutusyhteiskunnissa.

Mitä siis on suomalainen identiteetti ja miten elokuvat auttavat sen ymmärtämisessä? Jotta vastaus olisi täsmällinen, vilkaistaanpa mitä identiteetti merkitsi ennen ja mitä se merkitsee nyt.

”Tunne itsesi

Sana identiteetti juontaa latinan kielen sanasta idem joka tarkoittaa ”samaa”. Vielä keskiajalla identiteetti merkitsi ykseyttä sen kanssa mikä maailmankaikkeudessa on ikuista. Silloin ajateltiin, että ihmisen identiteetti koostuu siitä mikä hänessä on pysyvää. Suomalainen identiteetti olisi siis jotakin, mikä yhdistäisi meitä aikojen ja tapojen muuttumisesta huolimatta. Jotta voimme ymmärtää, mikä meissä on suomalaisinta, on tutustuttava siihen, millaisia suomalaiset olivat ennen meitä.

Ajatus muuttumattomasta identiteetistä oli luonteva vielä sotia edeltäneen ajan Suomessa, missä massateollisuutta oli niukalti ja elinkeinot perustuivat suurelta osin alkutuotantoon: maa- ja metsätalouteen sekä kalastukseen. Elettiin esivanhemmilta perityssä maailmassa, jonka oletettiin säilyvän jokseenkin samankaltaisena jälkipolville.

Mitä sinun isoisovanhempasi tekivät työkseen? Oma isoisäni rakensi itse talonsa, veneensä ja työkalunsa, viljeli vihannekset kotitarpeiksi ja tienasi satamassa ahtaajana. Suomi-filmien kuvaamassa maassa suuri osa kansasta uurasti työväkeä vaativassa ruumiillisessa maatyössä. Tämä takasi konkreettisen yhteyden sekä maahan että paikallisyhteisöön. Nykyajan Suomessa työt teetetään yhä useammin ulkomaisella halpatyövoimalla. Valtiomme on korviaan myöten veloissa, kun suomalaisten rahat virtaavat hanakammin ulkomaisiin kuin kotimaisiin kohteisiin. Kansallinen kulttuuri jää jalkoihin, kun suuri osa suomalaisista viettää vapaa-aikansa ulkomaisen massakulttuurin talutusnuorassa.

Identiteetti-käsityksen muuttuminen heijastaa suoraan maailmankuvamme muutosta. Nykyisessä kielenkäytössä sanat identiteetti ja rooli ovat sekoittuneet toisiinsa. Nykysuomalainen katsoo olevansa vapaa luomaan ”identiteettinsä” itse. Suomalainen nuori valitsee identiteettinsä kannattimeksi mieluummin jonkin New Yorkin laidoilla syntyneistä alakulttuureista kuin oman maansa hengentuotteet. Me vaihdamme ”identiteettejämme” kuin kameleontit väriään. Viilaamme facebook-profiilejamme, muokkaamme statustamme omien ihanteittemme mukaan, mutta muutummeko pohjimmiltamme lainkaan? Vaihtuvien rooliensa kätkössä ihminen on yhä oman kaltaisuutensa vanki eikä koskaan itseään parempi. Aiemmin identiteetillä tarkoitettiin ihmisen omista käsityksistä riippumatonta totuutta hänestä itsestään.

Antiikin filosofi Sokrates kiteytti elämän tarkoituksen kahdella sanalla: ”Tunne itsesi.” Paradoksi on siinä, että ihminen ei koskaan pääse täysin selville omasta luonteestaan. Olemme liian lähellä nähdäksemme tarkasti. Omin luonteemme jää arvoitukseksi. Sen selvittämiseksi tarvitsemme laajempia näkökulmia. Elokuva on yksi tällainen peili, tarkkailupiste, josta voimme selvittää jotakin siitä, keitä me suomalaiset olemme ja millaisten vaiheiden kautta Suomi ja suomalaiset ovat taantuneet ja kehittyneet sellaisiksi kuin olemme nyt.

Suomifilmi kuvastimena

Historiallisena dokumenttina elokuva on salakavala, koska se välittää meille yksittäisiä näkyjä, ei yleispäteviä totuuksia. Juuri siksi se onkin niin kiehtova – kuin yllättävistä kulmista vääristävä kuvastin.

Nostalgia, eli menneiden aikojen kaiho, on useiden suomalaisten elokuvien sävellaji. Mennyt maailma ei kuitenkaan ollut ihanteellinen. Näemme toisenlaisen yhteiskunnan, jossa luokkaerot rikkaiden sukujen, työväen ja köyhälistön kesken ovat jyrkät ja rajatut. Tarkka silmä erottaa, miten nämä samat piirteet ilmenevät omana aikanamme.

Kaikesta outoudesta huolimatta näiden elokuvien merkillisimmissäkin hahmoissa on jotakin kotoista. He kuuluvat yhteiseen taustaamme. Tarkemmin katsoen näyttää siltä, että suomalainen identiteetti on aina ollut kylähulluuden kruunaama.

Kohtaamme välähdyksiä isoisovanhempiemme nuoruusaikojen Suomesta ikään kuin lukisimme heidän valveunipäiväkirjoistaan poimittuja hajasivuja. Miten eri sanoin oman aikamme nuoret ilmaisevat T. J. Särkän Kuu on vaarallinen (1962) -elokuvan rohkeimman kohtauksen vuorosanoja ”Sallin sinun kernaasti suudella minua juuri nyt”? Sen kertovat ne elokuvat, jotka aikamme nuoret tekevät itse. Vanhojen kotimaisten elokuvien tarjoamat näyt yhteiseen historiaamme ovat paljon muutakin kuin opettavaisia. Toisin kuin nykysuomalaisten itsestään laatimat nettiprofiilit, vanhat elokuvat eivät ole lainanneet tyylikeinojaan mainoksista. Siksi ne paljastavat enemmän meistä kansakuntana kuin kenties tahtoisimme tunnustaa.

Sampsa Laurinen
Kirjoittaja on suomentaja ja elokuvaesseisti.

 

IhmeFilmi esittää suomalaista elokuvaa!

Ajankohtaista, Elokuva-arvostelut

IhmeFilmin sarja vuonna 2013 kattaa mm. elokuvat Mustalaishurmaaja (Vaala/Tulio), Laulu tulipunaisesta kukasta (Tulio), Ihmiset suviyössä (Vaala), Valkoinen peura (Blomberg), Komisario Palmun erehdys (Kassila), Käpy selän alla (Niskanen), Jäniksen vuosi (Jarva) sekä Kauas pilvet karkaavat (Kaurismäki). Oppimateriaaleja tehdään kesän 2013 aikana, ja verkkosivut uusiutuvat elokuussa.

IhmeFilmi jatkuu 2013 – ilmoittaudu!

Ajankohtaista, Elokuva-arvostelut

IhmeFilmin jatko seuraavalle esityskaudelle – syksylle 2013 – on varmistunut!

Tiedossa on 10 lujan klassikon valikoima suomalaisen elokuvan historiaa. Et ehkä arvaakaan, kuinka monipuolista elokuvaa tässä maassa on tehty.

Sarja on myös syväleikkaus suomalaiseen identeettiin ja sukupolvikokemuksiin sadan vuoden ajalta – aina agraari-Suomen maalaismaisemista moderniin kaupunkiin.

Mukaan mahtuu! Tiedustelut: mikko@ihmefilmi.fi

Pääyhteistyökumppanina tulevassa sarjassa Kansallinen audiovisuaalinen arkisto KAVA.

IhmeFilmi meets Paavo Arhinmäki (2012)

IhmeVideot

Miksi elokuvaklassikoita tulee esittää kouluissa? Minkä elokuvan kulttuuriministeri ottaisi mukaan autiolle saarelle? Nuorten elokuvakasvatushanke IhmeFilmi poikkesi edustajineen Sodankylän elokuvajuhlilla, myös pelaamassa jalkapalloa.

IhmeFilmin syysseminaari pe 7.9.

Elokuva-arvostelut

IHMEFILMIN SYYSKAUDEN AVAUS

Kulttuurikeskus-elokuvateatteri Andorra, Eerikinkatu 11, Helsinki

Perjantaina 7.9.2012 klo 11-16 (tarjolla kahvia ja teetä alk. klo 10:30) 

Seminaarin aikana saadaan hyvä pohjustus sarjan elokuviin ja niiden käsittelyyn nuorten kanssa sekä tutustutaan muihin IhmeFilmi-verkoston jäseniin ympäri Suomen.

Seminaarin ohjelma, muutokset mahdollisia.

10.30   Kahvia, teetä ja vapaata seurustelua

11.00   Avaussanat – Jörn Donner (tbc)

11.05   IhmeFilmi – Eero Tammi

11.20   Elokuvanäytteitä syksyn ohjelmista, huomioita ja ohjenuoria

Antti Pentikäinen, Mikko Remes

12.20   Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen videohaastattelu

12.30   Keittolounas Dubrovnik-ravintolassa

13.15   Elokuvaklassikoiden maailma – näyttelijä Elina Salo

14.00   Työpajatyöskentelyä vuoden teemoista ja elokuvista – Antti Pentikäinen

16.00   Seminaarin päätös

Seminaarin jälkeen vapaamuotoista perjantai-illan viettoa kulttuuriravintolassa.

IhmeFilmillä uusi pääsihteeri ja hallitus

IhmeVideot

IhmeFilmille on palkattu vuoden 2012 huhtikuusta alkaen uusi pääsihteeri, Mikko Remes. Yhdistyksen hallituksen kaudella 2012-2013 muodostavat Eero Tammi (pj.), Kimmo Aaltonen, Petri Kotwica, Antti Pentikäinen ja Lauri Timonen. Kunniapuheenjohtajana jatkaa Jörn Donner.